Harrastuksista elämisen eväitä
Elämänlangat / Kotimaa huhtikuu 2001
Harrastukset tukevat monipuolisesti lapsen persoonan kehitystä. Usein lapsi valitsee harrastuksekseen alueen, joka on hänelle itselleen mieluisa. Siinä hän kokee toimimisen iloa, onnistumista, oppimista ja pärjäämistä. Mieluisa tekeminen vahvistaa lapsen itseluottamusta, tuo elämään odotettuja kohokohtia ja antaa voimia kohdata tylsempiä tehtäviä muilla alueilla. Parhaimmillaan harrastus auttaa lasta löytämään omat vahvat alueensa ja se voi olla suunnannäyttäjänä jopa ammatin valinnassa aikanaan
Sopiva aloitusikä
Vanhemmat haluavat taata lapselleen mahdollisimman hyvät ja monipuoliset elämisen eväät. Lapsi halutaan ohjata harrastuksiin jo pienestä pitäen, ettei tämä vain jäisi paitsi mistään mahdollisuudesta. Kun naapurin lapset tai serkut osallistuvat alle kouluikäisenä jo moneen harrastukseen, tulee perheelle helposti paine rynnätä mukaan samaan vauhtiin.
Sopivaa harrastusten aloitusikää voidaan tarkastella lapsen kehitysvaiheista käsin. Alle kouluikäinen tarvitsee kasvuunsa kahta asiaa; leikkiä ja vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa. Neljä-kuusivuotiaan lapsen perusolotila on leikkiminen. Leikki vahvistaa hänen mielikuvitustaan, luovuuttaan ja aktiivisuuttaan. Lapsen eläytymiskyky, tunteet ja vuorovaikutustaidot ovat mukana leikissä.
Vuorovaikutuksesta vanhemman kanssa lapsen persoona taas kerää elämän eväitä. Vanhemmilta kysellään, he ovat heijastuspinta kaikelle lapsen tekemiselle. Vanhempien reaktiosta lapsi oppii suotavan ja ei-suotavan käytöksen, oikean ja väärän rajoja.
Alle kouluikäinen ei vielä tarvitse kodin ulkopuolisia harrastuksia. Erityisesti päivähoidossa oleva lapsi saa yllin kyllin monipuolisia virikkeitä päivän mittaan. Illalla ja viikonloppuina yhteinen oleminen vanhempien kanssa on sitä, mitä lapsi tarvitsee. Hoidossa hänellä on myös leikkitoverit, jos kotona ei ole sopivan ikäisiä sisaruksia. Kotona oleva lapsi taas saa virikkeitä jokapäiväisen elämän puuhailuista äidin tai isän kanssa.
Energinen kouluikäinen
Joillekin lapsille ensimmäisellä luokalla koulunkäyntiin totutteleminen vie paljon energiaa. Sen lisäksi hän kaipaa kiireetöntä aikaa ja tilaa leikille ja omille puuhilleen. Lapsen omaa rytmiä kuuntelevat vanhemmat eivät silloin ole työntämässä tällaista lasta vielä harrastuksiin.
Monet kouluikäiset ovat kuitenkin energisiä ja touhukkaita. Heidän elämäänsä voi mahtua hyvinkin harrastuksia etenkin, jos heidän itsensä on vaikea kehittää pitkäjännitteitä, innostavaa toimintaa. Joutilas aika on taipumus täyttyä passiivisella TV:n tai videon katselemisella, tietokonepeleillä tai päämäärättömällä kavereitten kanssa ajelehtimisella.
Kun lapsi lähestyy kymmentä ikävuotta, on hyvä, että hän on kiinnittynyt harrastuksiin, joka innostaa häntä. Hän voi suunnata energiansa kehittävään ja elämisen taitoja antavaan toimintaan. Ilman harrastuksia oleva keskilapsuuden viimeisiä vuosia elävä lapsi jää helposti passiiviseen olemiseen tai joutuu ennen aikojaan nuorten maailman asioihin, jolloin hänen oma lapsuutensa jää kesken. Monesti ala-asteen viimeisillä luokilla lapsilla näyttää riittävän kiinnostusta useampaankin harrastukseen, niin että vanhemmat joutuvat joskus rajoittamaan harrastusten määrää.
Harrastaminen ei kuitenkaan saa viedä liiaksi aikaa lapsen ja vanhempien rauhalliselta yhdessäololta. Ihanteellisinta olisi, että lapset voisivat osallistua kerhoihin ja yksilöllisiin harrastuksiin iltapäivän tunteina niin että illat jäisivät yhteiselle perhe-elämälle ja koulutehtäville.
Harrastuksilleen uskollisimpia ovat lapset, joitten vanhemmat ovat tavalla tai toisella mukana lapsen harrastustoiminnassa. Näin Harrastus voi palvella myös lapsen ja vanhemman tai joskus koko perheen yhteyttä.
Tuki murrosiässä
Murrosikää lähestyvälle lapselle harrastukset antavat kaveriporukan, johon hän tuntee kuuluvansa. Harrastus auttaa osaltaan lasta, kun murrosikä horjuttaa hänen minä-kuvaansa ja identiteettiä. Harrastus voi olla yksi kiintopiste, kun muuten elämä näyttää epävakaalta ja horjuvalta. Murrosikäisen harrastukset voivat olla siltana vanhemmista irtaantumiseen. Vanhempia ei ehkä hetkeen tahdota harrastuksiin esim. pelikentän laidalle muuta kuin kuljettajaksi.
Joskus lapsi haluaa lopettaa harrastuksensa murrosiässä, eli silloin, kun hän harrastuksia eniten tarvitsisi. Monesti lopettamishalujen takana on historia, jossa lapsi on aloittanut harrastamisen liian varhain ja hänen kiintiönsä on täynnä, tai sitten harrastus on alunperinkin ollut vanhempien valitsema eikä lapsi ole itse siitä syvällisesti koskaan innostunut.
Vanhemmat joutuvat käyttämään kaiken luovan taitonsa auttaakseen murrosikäistä jatkamaan harrastustaan. Ainakaan ensimmäiseen lopettamisuhkaukseen ei tarvitse suhtautua suopeasti. Asiasta voi yrittää käydä neuvottelua: ”Ole nyt mukana tämä vuosi tai jouluun asti. Katsot sitten uudelleen asiaa.”
Muistan vanhemmat, jotka antoivat pitkään soittamista harrastaneen 14-vuotiaan lopettaa sillä ehdolla, että tämä hankkii tilalle kaksi muuta harrastusta. Huomenissa tytöllä oli jo ohjelmassa näytelmäkerho ja lasimaalaus! Viulu sai jäädä.
Harrastusten merkitys
Useat kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset ovat yksimielisiä harrastusten lapsen kasvua tukevasta ja suojaavasta merkityksestä. Esim. koulun kerhotoimintaan osallistuvilla on vähemmän mielenterveyden ongelmia, masennusta, rikollista käyttäytymistä ja päihteitten käyttöä. Harrastavien lasten koulumenestys ja koulutyöhön paneutuminen ja sosiaaliset taidot ovat keskimäärin parempia kuin muilla.
Erityisen merkittäviä harrastukset ovat lapsille, joitten elämään on kasautunut monia riskitekijöitä kuten heikko koulumenestys, omien sosiaalisten taitojen heikkous, aggressiivisuus tai vanhempien heikko sosiaalinen asema. Riskiryhmiin kuuluvat harrastavat lapset pinnaavat koulusta, keskeyttävät koulunkäyntiä tai osallistuvat rikoksiin huomattavasti vähemmän kuin mitään harrastamattomat lapset.
Professori Lea Pulkkisen havaintojen mukaan seurakunnan toimintaan tai vapaehtoiseen palvelutoimintaan osallistuminen on osoittautunut vaikutuksiltaan kaikkein myönteisimmäksi kun tarkastellaan päihteitten käyttöä, koulupinnausta, koulumenestystä tai jatko-opintoja. Lähes yhtä pitkäaikaisia vaikutuksia on erilaiseen taidekasvatukseen osallistumisella.
Joukkueurheiluun osallistuminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Joukkueurheilun ei ole todettu suojaavan päihteitten käytöltä, huumeilta koulupinnaukselta tai parantavan koulumenestystä. Urheiluun osallistuvilla on kuitenkin todettu rikollisuutta vähemmän kuin muilla, todennäköisesti rikollisuuteen taipuvat karsiutuvat urheilusta jo alkuunsa.