Juhannus
Meillä näyttää toistuvan juhannuksena vuodesta toiseen sama rituaali; jossain vaiheessa alamme miehen kanssa muistelemaan menneitä juhannuksia ja vähän kilpailemaankin, kumpi muistaa enemmän.
Ensimmäiseksi mies kertoo aina saman jutun: ” Yhtenä juhannuksena olimme ostaneet uudet puutarhakalusteet. Juhannus oli kylmä ja sateinen. Panimme kalusteet olohuoneeseen, istuimme tuoleille ja katselimme tyytyväisinä kun ulkona satoi” Meillä oli silloin parin viikon ikäinen vauva ja kaksi alle nelivuotiasta, mihinkäs sitä kotoa olisi voinut juhannuksen viettoon lähteä.
Jos muisteluhetkessä olisi tytär numero 3 läsnä, hän kertoisi; ”Muistan sen kun kerran olimme Savonlinnassa juhannuskokolla ja minä eksyin ihmisjoukkoon. ” Tosiaan me vanhemmat kadotimme 4-vuotiaan silmistämme ja hänkin tajusi piennen hetken, että ketään tuttua ei ollut näköpiirissä.
Kun lapset olivat kouluikäisiä, vietimme juhannusta jonkun muun lapsiperheen kanssa. Kerrankin lähdimme veneellä saareen, jossa oli kaikkien käytössä oleva autiokämppä. Emmehän kahdeksan lapsen kanssa mahtuneet mökkiin, siksi olimme lainanneet puolen joukkueen teltan ja siinä yövyimme. Juhannusaattona saarelle tuli pariskunta, joka sanoi, että he ovat vuokranneet mökin juhannukseksi ja meidän oli poistuttava saaresta. Vähän ihmettelimme, että joku voi vuokrata autiokämpän, mutta keräsimme kimpsumme ja häivyimme veneellämme. Jälkeenpäin miehet ottivat selvää, voiko mökkiä vuokrata. He saivat kuulla, että ei mökkiä vuokrata kenellekään vaan se on kaikkien käytössä. Mutta se juhannus meni jo.
Kerran taas vietettiin juhannusta tuttavien mökillä ja lounaan jälkeen päätettiin veneillä johonkin saareen päiväkahville. Keittovärkit, kupit ja täytekakku ja pullat mukaan ja menoksi. Perille päästyämme huomasimme, että kahvi oli unohtunut. Kuinkas kahvia keitetään ilman kahvia. Lapset ovat tottuneet luottamaan, että isä löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin ja niinpä mies sanoi, että ihme jos yhdestä saaresta ei yhteen pannulliseen kahvia löydy. Puolen tunnin hakumatkan jälkeen hän tuli kuin tulikin mukanaan pieni pussinpohjallinen kahvinporoja. Kyllä nekin kahvit maistuivat ikimuistoisilta.
Niin ja yhtenä juhannuksena ehti tulla pitkä nälkä. Yksi nuoristamme oli alkanut juuri seurustelemaan ja hänen mielitiettynsä oli meillä ensimmäisen kerran. Heille annoimme tehtäväksi kalan savustamisen. Kyllä siinä vähintään neljä tuntia kului ennen kuin kala oli pöydässä kun kaikki leppälastuista alkaen haettiin pitemmän kaavan mukaan.
Kerran on oltu juhannushäissä ja niin oli onnellinen pariskunta, että vielä tänäkin päivänä he ovat yhdessä. Onnea vaan Mervi ja Risto ja hyvää ties monennettako hääpäivää. Siis hyvää juhannusta.