Isä on kuollut

”Lasteni isä on kuollut muutama vuosi sitten. Pienin ei ehkä oikein  edes muista häntä. Isänpäivä on  hankala, kun ei tiedä puhuako isästä vai ei. Tarhalainen toi tarhasta isänpäiväkortin enkä oikein tiennyt, miten siihen suhtautua”

Lapsillanne on ollut isä, vaikka hän enää elä. Lapsi tarvitsee identiteettinsä rakentamiseen tiedon juuristaan. Vanhempansa menettäneille lapsille on hyvä korostaa tosiasiaa. että sinulla on ollut isä mieluummin kuin että sinulla ei ole isää. Isättömyyden tunteen rinnalle tulee tunne siitä, että minullakin kyllä on ollut isä.

Isäinpäivä on oivallinen ajankohta kertoa lapsille taas jotain heidän isästään. Muistele tapahtumia,  joihin liittyy muisto isästä ja lapsista, ehkä jokaisesta lapsesta erikseen. Näin he saavat mielikuviinsa materiaalia itsestään ja isästä, joka on ollut totta.

Valokuvat voivat palauttaa muistoja mieleen. Voisit ehkä säästää jonkun esineen, joka muistuttaa isästä jokaista lasta vartan antaaksesi sen aikuisuuden kynnyksellä lapsillesi. Isän ostama ja lapselle antama tavara on vaikuttava konkreettinen muisto isän välittämisestä.

Kerro myös jossain vaiheessa lapsillesi sinun ja heidän isänsä rakkaustarina. Näin tuot tuntevan isän heidän tietoisuuteensa. Ehkä sinulla on myös kerrottavana jokaisen odotukseen ja syntymään liittyviä tarinoita, joissa isällä on osuutensa.

Lapsi yleensä itse ilmaisee, milloin hän haluaa puhua isästä. Joskus niitä viestejä ei lapselta tule. Ehkä hän luulee, että kyseessä on kielletty puheenaihe. Isäinpäivä on luonteva tilanne puhua isästä. Äiti voi silloin tehdä aloitteen, jos aloitetta ei lapsilta tule.

Lapsesi eivät ole isättömiä. Sinulla on avaimet käsissäsi siihen, että lapset saavat identiteettinsä rakennusaineksiksi muistoja ja tietoa isästä.

Isäinpäivää ei tarvitse paeta. Isänpäivän kortti voidaan tehdä kuolleelle isälle. Ei siinäkään tarvitse olla mitään kammottavaa. Kuolema on osa elämää. Teidän perheessänne se vain on vieraillut odottamattomana ajankohtana.