Kuvat vaivaavat

Yhdeksänvuotias lapsemme vaikutti useampana päivänä huolestuneelta. Vihdoin sain hänet kertomaan mikä painoi. Hän oli ollut kaverinsa luona yökylässä. Perheen isoveli kavereineen oli katsellut seksivideoita ja siinä sitten nuoremmatkin olivat saman ruudun ääressä. Jotkut nähdyistä kuvista palasivat jatkuvasti hänen mieleensä ja ahdistivat häntä?”

Kuva on voimakas viestintäväline. Väkivaltaiset kuvat tai muuten käsittämätön kuva vaikuttaa lapseen ja nousee tavan takaa hänen mieleensä ja aiheuttaa saman tunnereaktion kuin ensimmäisellä kerralla nähtynä. Oikeastaan lapsesi reaktio kertoo, että lapsesi on tunne-elämältään terve ja reagoi luonnottomiin asioihin luonnollisella tavalla. Kuva ei poistu mielestä käskemällä. Sen käsittely vie energiaa ja  tilaa muulta lapsen elämältä. Siksi se haittaa hänen elämäänsä

Ei ole yhdentekevää, mitä lapset katsovat. Pienille lapsille uutiskuvatkin ovat joskus liian julmia ja synnyttävät heissä pelkoja pitkäksi aikaa. Samojen asioiden kuuleminen puhuttuna on vaikutuksiltaan lievempi, sillä lapsen mielikuvitus on armollinen. Lapsi luo kuullusta itselleen ja kehitysvaiheelleen sopivan kuvan.

Hyvä, että lapsesi sai kerrottua mieltä vaivaavista kuvista. Kuva kuluukin pois parhaiten puhumalla. Kysele lapseltasi tarkemmin, millainen kuva oli. Lapsen kertoessa tapahtuu hänen mielessäänkin konkreettisesti sitä, että kuva tulee mielestä ulos. Aiheeseen pitää palata ehkä useamman kerran. Voit kysyä: ”Vieläkö kuvat tulevat mieleesi?”

Olen kuullut myös ns. sirpaloittamis –menetelmästä, joka on kotoisin NLP:stä eli aivojen uudelleenohjelmoinnista: Se, jolla on kiusaava kuva tarkistaa onko kuvassa mitään hyvää ja jos on, siirtää sen hyvän esim. johonkin toiseen kuvaan. Jollei kuvassa ole mitään hyvää , kuva liimataan mielikuvissa lasin päälle. Lasi on sellaista juomalasia joka särkyessään hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi. Kun kuva on lasilla otetaan tukeva ote vasarasta ja lyödään kuva rikki. Toistetaan tarvittaessa niin että kuvan rippeet liimataan uudelle lasille. Yleensä 2-3 kertaa riittää. Kuvan voi myös laittaa lammen pinnalle ja antaa tuulen sekoittaa veden tai räjäyttää se dynamiitilla. Mielikuvatehtävissä lapsi tarvitsee aikuisen opastusta.

Kerro myös lapsellesi, että nähty filmi ei ollut mitään lapsille tarkoitettua katsottavaa, siksi oli luonnollista, että hän tunteissaan ahdistui. Näin siksi, että hän ei pidä itseään kummallisena

Tapahtunut muistuttavat meitä vanhempia, että meidän on oltava vielä enemmän valveilla ja evästää lastamme siitä mikä on hänen ikäiselleen sopivaa katsottavaa ja että samat säännöt pätevät myös kylässä. Lasta on hyvä opettaa sanomaan kaverille:” En halua katsoa tuota. Tehdään jotain muuta”