Kaveripulmia
”Ala-asteikäisellä lapsellamme on kaveri, josta me vanhempina emme suoraan sanottuna pidä. Hänen kaveruutensa myötä on tullut rumia puheita, vastaansanomista, tottelemattomuutta ja muuta uutta käyttäytymistä. Voiko lapselta kieltää jonkun kaverin seurassa olemisen. Näyttää kuin muutkin lapset häntä välttelisivät”
Jos suoraan kiellät yhdessä olemisen, voi vaikutus olla hankala. Lapsi on kurjassa välikädessä, kun hänen pitäisi sanoa kaverille, että vanhemmat kieltävät olemasta hänen kanssaan, tai lapsi jatkaa kaveruutta ja tuntee rikkovansa vanhempia vastaan. Syyllisyyttä hän ei osaa käsitellä muulla tavalla kuin olemalla entistä uhmakkaampi vanhempia kohtaan.
Jos kaveruus on muodostumisvaiheessa, vanhemmilla on hyvät mahdollisuudet olla vahvistamatta lapsen kaveruutta ja ohjata häntä muitten kavereitten seuraan. Ystävyyden lujittumisen jälkeen, lapsen on vaikeampi käsittää, miksi kaveruutta aletaan rajoittaa.
Voimme herättää lapsen miettimään kavereitaan ja kertoa suoraan niistä asioista, joista emme jossain kaverissa pidä. Voimme kysellä, huomaako hän käytöksessään jotain muutosta, kun hän on kyseisen kaverin kanssa. Monesti tästä keskustelusta on jo iso hyöty. Lapsi rupeaa itsekin tarkkailemaan kaverinsa käyttäytymistä ja ehkä omaansakin. Joskus käy niin, että lasten ystävyys alkaa itsestään hiipua. Ensin lapsesi alkaa sanomaan vastaan, ei mene enää kaikkeen mukaan ja sitä kautta kaveruus saa kapuloita rattaisiin.
Joskus on kyllä tilanteita, jolloin joudumme napakasti puuttumaan lastemme kaveruusasioihin. Jos selvästi huomaamme kaverin kielteisen vaikutuksen eikä oma lapsi ole siitä huolissaan, saamme huoleti rajoittaa heidän yhdessäoloaan. Kyllähän muutenkin puutumme tuon ikäisten menemisiin ja tulemisiin. Voimme vahvistaa sitä, että kaveri tulee kotiimme ja rajoittaa muualla yhdessä olemista. Kotiympäristössä vieraatkin lapset parantavat käytöstä etenkin jos heidän sopimattomaan käytökseensä puututaan tyyliin ”Meillä ei ole tapana…”
Kuka on sitten niitten lasten kaveri, joita muut hylkivät? Siinäpä minuakin vaivaava pulma. Siksi ensimmäisenä yrittäisin tutustua lähemmin tuohon kaveriin ja olla kuulolla, kun lapset ovat yhdessä. Lasta ei pidä jättää yksin selviämään ja selvittämään onko joku kaveri sopiva tai sopimaton. Pahalla on suurempi taipumus tarttua ja levitä kuin hyvällä. Jos pahuus alkaa tarttua ja levitä, on meidän vanhempien vastuulla huolehtia ensisijassa omasta lapsestamme.