Noidat ja lapset

Seitsemänvuotias tyttäremme tuli innoissaan koulusta ja kertoi, että hänen luokkakaverinsa järjestää noita-aiheiset synttärit. Tyttäreni tietää, etten “pidä noidista”, mutta haluaa tietysti mennä juhliin. Tämä aika on täynnä winxejä ja pottereita, ja ongelmalliseksi koen sen, että ne edustavat jollakin tasolla hyvää, kun taas perinteisissä saduissa noidat ovat olleet pahoja ja saaneet palkkansa. Miten suhtautua tällaisiin nykynoitiin kristittynä vanhempana?

Kristityillä vanhemmilla on kahdenlaista suhtautumista. Toiset kieltävät lapsia osallistumasta noitajuhliin ja keksivät lapselle jotain muuta hauskaa sinä aikana. He eivät halua olla vahvistamassa noitakulttuurin ja noitaleikkien tuloa lasten maailmaan. Silloin pysytään erossa myös niistä tilanteista, joissa oikeasti noituus ja pimeyden voimat ovat kyseessä.

Toiset taas selvittävät lapsille, että on olemassa oikeaa noituutta ja pahan ja pimeyden voimia. Synttärinoidat ovat ikään kuin naamiaiset ja sinänsä leikkiä. Kyseessä eivät ole oikeat noidat, joita pitäisi pelätä. Lapset rakastavat jännittäviä ja pikkuisen pelottavia asioita. Hyvän ja pahan taistelut kiehtovat heitä leikeissä ja myös satujen maailmassa.

Lasten satujen noidat yleensä edustivat pahaa, mutta eivät sinänsä noituutta, joka on yksi Paholaisen ilmentymä. Siksi pidän tärkeänä, että tämä ero selvitetään lapsille osallistuivatpa he sitten noitajuhliin tai eivät.