Isäksi lapselle

“Miten ja milloin kertoa 6-vuotiaalle lapselle, että isä ei olekaan oikea isä ja että oikea isä on muualla.  Sisaruksetkaan eivät tiedä. Lapsi on kuin oma poika. Pelkäämme tutuissa olevaa uusperhetilannetta, jossa lapset sanovat  isälle, että sä et meitä saa komentaa, kun sä et ole edes meidän oikea isä”

Hyvä kun mietitte salaisuuden kertomista lapselle ja muillekin lapsille.  Perhesalaisuudet ovat osoittautuneet erittäin hankaliksi ja mitä pitempään ne pysyvät salaisuuksina, sitä enemmän ne rikkovat ja haavoittavat , kun ne tulevat julki. Lapsen luottamus aikuisiin horjuu. Häneen syntyy epäilys siitä, että heillä on vielä muitakin salaisuuksia, joita hänelle ei ole kerrottu. Lapsi joutuu myös identiteettikriisiin. Hän joutuu rakentamaan uudelleen käsitystä itsestään.

Mitä pienempi lapsi on kuullessaan, että oikea isä onkin jossain muualla, sitä luonnollisempana hän sen ottaa. Muutaman vuoden ikäinen ei edes ymmärrä, mistä on kysymys, mutta silti hänelle on hyvä sanoa asia. Näin oikea tieto on perustietona hänen ajatuksissaan ja siihen hän vähitellen lisää uutta tietoa. Joskus isompana hän ymmärtää vähän enemmän, mitä tarkoittaa oikea isä, ja meidän isä.

Kertokaa asia mahdollisimman pian. Isän päivä on ihan hyvä saumakohta. Mitenkä aloittaa kertominen? Voitte sanoa, että sinä et varmaan tiedä yhtä sinua koskevaa asiaa. Sitten kerrotte totuudenmukaisesti tilanteesta, missä poika on syntynyt niin ettei kertomusta koskaan tarvitse muuttaa. Kertokaa myös, miten “meidän isä” tuli pojan elämään. Samalla tavalla kertokaa myös muille lapsille.

Oikea isän suhteen tiedätte itse todellisen tilanteen. Elääkö hän? Onko mahdollista, että hän pitää tulevaisuudessa yhteyttä? voiko lapselle antaa toivoa tapaamisesta sitten isona. Lapsi kyllä keksii itse kysymykset. Varautukaa vastaamaan niihin myös myöhemmin ja luokaa ilmapiiri,  jossa kysyminen on sallittu.

Jos lapsi jossain vaiheessa alkaa viljelemään lausetta :”Et sinä saa minua komentaa, kun et ole minun isäni”, lopettakaa nuo puheet alkuunsa. Silloin äidin on hyvä sanoa, että kaikilla aikuisilla on lupa komentaa lapsia, silloin kun on tarpeen, muillakin kuin kodissa asuvilla vanhemmilla.

Kun lapsi huomaa ettei meidän isä huolehtii ja rakastaa edelleen niin kuin etenkin, tuskin hänen oma perusasenteensakaan isää kohtaan muuttuu. Omat vastahakoisuuden ilmaukset jatkuvat niin kuin ennenkin, joskus hän saattaa kiukuissaan testata, millaisen säväyksen tekee, jos ilmaisee mieltään vähän uudella tavalla.

Hyvää isäinpäivää kaikille lapsilleen tärkeille isille.