Mitä teen joulustressille?
Stressi syntyy siitä, että ihmisen tarpeiden ja tavoitteiden ja kykyjen ja ympäristön välillä vallitsee ristiriita. Tähän ristiriitaan yritetään sopeutua ja ratkaista sitä, jolloin ihminen kuormittuu entisestään ja hänen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tasapaino häiriintyy. Kun sopeutumisyritykset ovat epäonnistuneet autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto alkaa reagoida stressioireilla.
Joulu on meidän kulttuurissamme perinteiden juhla. Joidenkin mielestä joulu ei tunnu joululta, jos sen vietossa poiketaan tuntuvasti totutuista tavoista. Kun uusia perheitä syntyy, yhdistyy myös kahden perheen ja suvun juhlan viettotavat. Pahimmassa tavassa kummankaan tärkeistä asioista ei osata luopua ja vaalittavia perinteitä kertyy yhä lisää.
Kenen odotuksia täytät?
Pidin kerran ennen joulua perhepäivähoitajien täydennyskoulutusta. Naisilla oli kolmen viikon jakso opintoja juuri ennen joulua. Joka päivä he huokailivat sitä, miten stressattuja he ovat kaikkien keskeneräisten jouluvalmistelujen edessä. Eräänä aamuna marssin luokkaan kirjoituspaperinippu kainalossani: ”Nyt saatte kirjoittaa ylös kaikki tekemättömät työt”, sanoin. Lupasin lisää paperia, jos yksi arkki ei riittäisi. Kynät alkoivat suhista ja naiset ryhtyivät töihin. Muutaman minuutin kuluttua kirjoitusvauhti alkoi hidastua. Kukaan ei tarvinnut lisää paperia. Listat sisälsivät neljä, viisi, kuusi asiaa. Kirjattuna tekemättömät työt eivät näyttäneet enää kaaosmaisilta.
Huolehdittavien asioiden ja tekemättömien töiden listan ääressä voi kysyä, kenelle nuo asiat ovat tärkeitä. Kenen odotuksia täytän? Ovatko kaikki velvollisuudet välttämättömiä? Kuka kärsii, jos luovun jostakin perinteestä?
Joulustressiä pelkäävän tai potevan on hyvä istahtaa alas ja pitää tuumaustauko. Miettimiseen voi ottaa mukaan kaikki yhdessä joulua viettävät. Jokainen saa kertoa, mitä odottaa tältä joululta. Mikä tekee kullekin joulusta joulun. Nykyaikana keskustelua voidaan käydä mainiosti netin välityksellä. Vastauksista selvenee, mikä joulun perinteissä on luovuttamatonta. Jokainen saa äänensä kuuluviin ja uskonpa, että joitain perinteitä jää pois.
Tehdään uusjako
”On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa…”. Monesti joulun puitteiden luominen jää liiaksi yhden perheen tai suvun jäsenen hartioille. Mitäpä jos tänä jouluna tehtäisiin huolehdittavien asioiden uusjako. Jälleen kootaan lista huolehdittavista asioista ja huutokauppa pystyyn, kuka haluaa tehdä mitäkin. Silloin on suostuttava siihen, että kukin tekee hommansa omalla tavallaan. Lanttulaatikko saattaakin olla suoraan kaupasta ja piparit on hankittu myyjäisistä.
Jos isoksi paisunut perheemme viettää jouluaattoa yhdessä, arvomme sen kuka antaa kenellekin lahjan. Vältymme isolta lahjavuorelta ja tarpeettomalta tavaralta. Eikä aikuisen joulumieli häviä, vaikka hän saisi ainoaksi lahjaksi pienen koululaisen hartaudella tekemän askartelun. Paketissa on sydän mukana.
Ehkäise joulustressi
Joulustressiin on puututtava silloin kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat eli ajatus mahdollisesta stressistä käy mielessä. Liian moni on kokenut, että ylenmääräinen ahkerointi ennen joulua voi purkautua viimeistään jouluaattona, kun kaiken piti olla harmonista ja ihanaa. Pieni vastoinkäyminen saa aikaan räjähdyksen ja pahan tuulen. Kun stressihormonit jylläävät, niitä ei jossain vaiheessa enää hallita tahdolla ja järjellä.
”Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto”. Enkelten joulusanomassa ei ole tietoakaan stressistä. Levollinen olo näytti olevan myös äiti Marialla kun hän stressaavan alkujouluyön jälkeen kuuntelee lapsi sylissään paimenten kertomusta. Hän kätkee kuullun sydämeensä ja tutkistelee sitä kaikessa rauhassa.
Joulunsanoman kertaaminen ennen joulua ja jouluna voi rauhoittaa meidänkin sydämemme ja alamme erottaa, mikä joulussa on tärkeintä, mikä tekee joulusta joulun.