Isän kanssa

Olin adventtina kirkossa toisella puolella Suomea. Kirkon ovella oli messuväkeä vastaanottamassa ja ohjelmalehtistä jakamassa vahtimestari oven toisella puolella ja hänen  ehkä 7-vuotias tyttärensä toisella.. Isä oli ottanut tytön apulaisekseen suntion tehtäviin. Monen kirkkovieraan kasvoille levisi hymy nähdessään tehtäväänsä keskittyneen tytön.

Messun ajaksi suntio istui tyttärensä kanssa kirkon kuorissa jumalanpalveluksesta vastuuta kantavien penkissä. Siinä heitä oli helppo seurata. Seitsenvuotias istui tomerana ja odotti seuraavien tehtäviensä alkamista. Isä katseli tyttöönsä ihaillen. Välillä tyttö haukotteli ja laski lasimaalausten ruutuja. Samalla penkillä istuva kirkkoherra hymyili hyväksyvästi tytön suuntaan. Tyttö hymyili takaisin. Kolehdin kanto isän ja parin muun aikuisen miehen kanssa oli suntion apulaisen seuraava tehtävä.

Onnellinen pikku tyttö, ajattelin. Hän sai olla tärkeässä tehtävässä. Hän tiesi tehtävän tärkeyden itsekin. Hän sai osakseen kirkkovieraiden hymyjä ja hyväksyviä katseita, ehkä jonkun ystävällisen ja rohkaisevan sanankin. Isän työpaikalla oli mukava olla. Kirkossa oli hyvä olla. 

Arvokkaan palveluksen teki jokainen kirkkovieras, joka huomasi pikkuisen suntion apulaisen, jokainen, joka antoi hänelle myönteistä palautetta ilmeillään tai sanoillaan. Tyttö sai katsella aikuisten peilistä viestejä: Minut nähdään, minut hyväksytään, minä olen tärkeä, minä olen OK, minusta voi pitää, selviän aikuisten kanssa.

Avainhenkilö oli kuitenkin isä, joka otti lapsen mukaansa. Hän näki mukaan houkuttelemisen vaivan ja otti riskin, että kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Onnellinen tyttö, kun hän saa itsetuntonsa rakennusaineksiksi hyväksyntää. Hän on onnekas myös siksi, että hän saa naiseutensa pohjaksi isän ihailua, isän arvostusta ja tunteen, että hän on isälle tärkeä ja isä luottaa häneen.

Isän tytöt luottavat itseensä naisina. Heidän on helppo uskoa, että heistä voi pitää. Kun elämän tärkein mies on heistä pitänyt, totta kai muutkin pitävät heistä.

Jokainen lapsi ansaitsee hetket isän kanssa. Jokainen ansaitsee kokemuksen, että on isälle tärkeä, että voi auttaa isää, että isä hyväksyy.

Muun muassa sitä on rakkaus arjen kielelle käännettynä.