Kuka kuulee
Viime vuosina olen kuullut pienten lasten kanssa työskentelevien huokailevan lasten kuuntelemattomuutta: “Kun pyydän tai käsken tavallisella äänellä, on kuin kukaan ei olisi sanonut mitään”, “Kun kaikki puhuvat yhtä aikaa, eihän siinä kukaan kuule mitään”.
Kuuntelemattomuudesta tulee helposti toimintatapa. Lapsella on luontaisesti päällimmäisenä mielessä omat ajatukset ja aikomukset. Lapsi on malttamaton. Siksi hän tarvitsee aikuisen opastusta ja tukea oppiakseen pysähtymään, kuulemaan, kuuntelemaan ja toimimaan ohjeiden mukaan.
Pienten lasten vanhemmilla on hyvät mahdollisuudet auttaa lastaan kasvuun tällä alueella. Kun vanhemmalla on sanottavana tärkeä käsky, kielto tai ohje, hänen on huolehdittava, että lapsi kuulee. Tehokas tapa on etsiä katsekontakti lapsen kanssa, keskeyttää työnsä ja sanoa sanottavansa lapselle. Keskittynyt aikuinen näkee, kuuleeko lapsi. Seuraavaksi on huolehdittava, että lapsi myös toimii, annetun ohjeen mukaan.
Lapselle on turha toistaa samaa asiaa monta kertaa. Näin lapsi oppii olemaan kuulematta. Hän odottaa järeämpää ärähdystä ennen kuin hän aikoo reagoida. Kahden kehotuksen jälkeen vastuu tottelemisesta siirtyy vanhemmalle. Tässäkään vaiheessa ei tarvita huutoa eikä äänen korotusta. Vanhempi vain yksinkertaisesti auttaa lasta tekemään mitä on käsketty tai tekee sen yhdessä lapsen kanssa. Näin lapsi vähitellen oppii että valikoivalla kuulemattomuudella ei päästä pitkälle.
Aikuinen on lapselle kuuntelijan malli. Kun lapsella on puhuttavaa, aikuinen keskittyy kuuntelemaan. Kun lapsi haluaa toimittaa puhuttavansa kesken aikuisten keskustelun, aikuisten ei tarvitse keskeyttää puhettaan. Lapselle voi kohteliaasti sanoa:” Odota hetki, puhumme ensin tämän asian loppuun.”
Joskus lapset ryhtyvät kilpalaulantaan. Jokainen puhuu kovalla äänellä ja yhtä aikaa. Ei siihen enää mahdu aikuisen ääntä. Silloin vanhempi voi muuttaa tilanteen dynamiikkaa hiljentämällä omaa ääntään. Usein jossain lapsessa syntyy halu hiljentyä kuullakseen, mitä aikuisella on asiaa.
Joskus kuulemattomuuden taustalla on jatkuva melu joka ympäröi lasta. Television, radion, Cd-soittimen, kodinkoneiden ja ihmisten äänten sekoitus häivyttää sisäänsä merkittävät äänet. Mitä pienempi lapsi, sitä vähä-äänisemmän ympäristön hän tarvitsee, jotta hänen aistinsa harjaantuisivat erottamaan hänen kuulatvakseen tarkoitetun puheen.
Koti on lapsen kuuntelemaan oppimisen koulu. Aikuinen on lapsen koulunkäyntiavustaja opettelemisen pitkällä tiellä.