Unelmien raunioilla
Unelmien sortuminen tuo aina surua. Tai ensimmäinen vaihe on usein kiukku. Useinhan muut ihmiset tai olosuhteet ovat syypäitä siihen, että unelmamme eivät toteudu.
Nuorena unelmoimme onnistumisesta koulussa, opiskelussa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Toivoimme hyvää puolisoa ja onnellista perhe-elämää ja ainakin kohtuullista menestymistä. Ja mikäli kaikki olisi mennyt suunnitelmiemme mukaan, lopputulos olisi ollut hyvä. Ja luonnollisesti oletamme, että itse pysymme terveenä ja läheiset välttyvät dramaattisilta sairauksilta. Kenenkään ennenaikaista kuolemaa emme laske sunnitelmiimme.
Joskus olemme asettaneet itsellemme tavoitteita, joihin voimamme tai kykymme eivät riitä. Silloin petymme itseemme. Toki olemme kertoneet Jumalalle unelmistamme ja rukoilleet niiden toteutumista. Rukouksiin ei ole vastattu toivomallamme tavalla.
Pettymyksen kyyneleet
Pettyneitten unelmien keskellä valittavana on kaksi tietä. Toinen on kiukun ja katkeroitumisen tie. Siinä jäädään tyytymättömyyteen, syyttämiseen ja itsesääliin. Toisen tien alkupiste on sama pettymys, joka muuttuu suruksi. Surusta on päästävä aikanaan eteenpäin.
Kun olemme kasvokkain toteutumattomien unelmien kanssa ja joudumme realistisena myöntämään, että nämä unelmat eivät elämässämme toteutua, silloin on aika pitää unelmien hautajaiset.
Sovi itsesi kanssa päivä, jolloin sinulla on kiireetöntä aikaa viettää hautajaisia. Kutsu hautajaisiin ainakin itsesi ja Jumala. Joskus sinne voi kutsua jonkun luottoihmisen. Mieti hautajaisten viettoon sopiva paikka. Tee olosi mukavaksi. Nyt on aika haudata unelma, joka ei toteutunut, vaikka se oli sinulle tärkeä. Nyt voit surra, murehtia, sääliä itseäsi, itkeä. Voit kirjoittaa unelmasi paperille; mitä toivoit, millaista elämäsi olisi ollut, jos unelma olisi toteutunut. Aikasi surtuasi hautaa paperi, silppua se tai polta. Muista, Jumala on läsnä hautajaisissasi.
Myöhemmin unelma tulee mieleesi ja suru häivähtää ajatuksissasi. Silloin voit muistuttaa itseäsi, että olet haudannut unelman. Eihän realielämässäkään hautajaiset pyyhi menetetyn ihmisen muistoa mielestämme.
Uutta tilalle
Unelmien hautajaisten jälkeen on ehkä helpompi luottaa Sanaan, jossa sanotaan ”Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa..” Room 8:28. Olemme jättäneet unelmamme kaiken lohdutuksen Jumalalle. Hän on luvannut täyttää meidän tarpeemme hyvyydellään Ps 103.5 (joka sinun halajamisesi täyttää hyvyydellään 1938 käännös). Suru ja luopuminen ovat tehneet tilaa jollekin uudelle.
Jumalalla on omat suunnitelmat meitä varten Jer 29:11 ja Jumalan suunnitelmat ovat rauhan ajatuksia. Hän on suunnitellut sitä, mikä on meille hyväksi. Luotammeko siihen?
Omaksi osuudeksemme jää, että katsomme realistisesti elämämme palikoita eli olosuhteita, jossa elämämme. Tehtävämme on rakentaa oma elämämme tällä hetkellä olemassa olevista palikoista ja kysyä, miten voimme tehdä näistä aineksista niin hyvän elämän kuin se meille on mahdollista. Olemme luopuneet ajatuksesta: ”Jos elämäni olisi toisenlainen, sitten olisi kaikki hyvin.”
Jotain uutta on tulossa. Vähintäänkin uusi asenne elämää kohtaan.