Miten puhuisin?

”Minua mietityttää, miten puhuisin lapsille pääsiäisajan tapahtumista. Olen kuullut, että lapsille ei pitäisi puhua Jeesuksen kärsimyksestä, koska se aiheuttaa lapsessa ristiriitoja. Pitkäperjantain tapahtumat Ne muodostivat ovat aika julmia lapsen kuultavaksi?”

Jos jätämme Jeesuksen kärsimyksen vain maininnalle ja keskitymme ylösnousemukseen, lapselle jää selvittämättömäksi kysymykseksi, miten Jeesus kuoli. Tapahtuiko joku onnettomuus? Tuliko Jeesus vanhaksi? Saiko hän syövän vai ampuiko hänet joku? Meidän on myös kerrottava, miksi Jeesus kuoli, koska muuten lapsi ei käsitä Jumalan suunnitelmaa Jeesuksen elämässä.

Olemme lukeneet lapsillemme hiljaisen viikon iltalukemisina Jeesuksen kärsimystiestä.  Olemme käyttäneet Lasten Raamattua ja nykyisin tavallista raamatun tekstiä. Joskus lukeminen on keskittynyt kiirastorstai-iltaan. Pitkäperjantaina luemme Jeesuksen ristinkuolemasta ja pääsiäisenä ylösnousemuksesta. 

Lapsen käsityskyky on armollinen. Hän luo kuullusta mielikuvat, jotka ovat hänelle itselleen sopivat. Lapselle ei ole vahingoksi, että hän tuntee surua ja myötätuntoa kuullessaan Jeesuksen kärsimyksestä. Hän tajuaa, että jotain pahaa tapahtuu, mutta vähitellen hän alkaa aavistaa, että kaikessa on suuri rakkaus mukana. Tunteet kertovat vain sen, että väkivaltaviihde ei ole vielä turruttanut hänen herkkyyttään.

Suru ja vakavuus muodostavat kaikupohjan  pääsiäisen sanoman ilon ja valon kokemukselle. Pääsiäiskoristeiden ja kukkien värikkyys vahvistaa kontrastia pitkäperjantain kärsimykseen.

Raeruoholautaselle voi pitkänäperjantaina asetella tyhjän ristin ja pääsiäisenä avoimen haudan vaikkapa kivistä.