Tytöksi ja pojaksi – seksuaali-identiteetin muotoutuminen
Elämänlangat / 2002 Lapsen seksuaalinen kasvu 2
Ensimmäisten ikävuosien aikana lapselle muotoutuu käsitys ” olen tyttö” tai ”olen poika”. Lapsi tekee varhain johtopäätöksiä, miten hänen ympäristönsä suhtautuu eri sukupuoliin. Hän päättelee, onko tässä yhteisössä hyvä olla tyttö, josta kasvaa nainen tai poika, josta joskus kasvaa mies.
Minut hyväksytään
Nykyään tytöt ja pojat ovat useimmiten yhtä tervetulleita perheeseen. Lapsella on kaikki mahdollisuudet kokea, että hänet hyväksytään tyttönä ja poikana ja että hänestä iloitaan juuri sen sukupuolen edustajana, joka hän on.
Lapsi tarvitsee kehonsa hyväksymistä.. Pienikasvuista hintelää poikaa ei pidä motivoida syömään sillä, että hänestä kasvaa iso ja vahva poika. Entäpä, jos hän on perimältään pienikasvuinen eikä hänestä koskaan tule vahvaa, söipä hän miten paljon tahansa. Tai tukevalle pikkutytölle on ajattelematonta huomautella kakkupalojen ääressä, ettei hänen pitäisi syödä herkkuja kun pojat ei tykkää lihavista tytöistä.
Joskus vanhempien on vaikea hyväksyä tyttöjensä ja poikiensa persoonallisia piirteitä. Kaikki tytöt eivät ole tyypillisiä tyttöjä eivätkä pojat tyypillisiä poikia. Tekniikkaan tai urheiluun suuntautuvan isän voi olla vaikea hyväksyä maalaamisesta tai nukeista kiinnostunutta poikaa. Tyttöjen poikamaisuus on helpompi hyväksyä
Samaistuminen omaan sukupuoleen
kasvussaan tytöksi ja pojaksi lapsi tarvitsee molempia vanhempia. Isällä on eri tehtävä suhteessa tyttöön ja poikaan kuin äidillä. Kumpikaan ei voi korvata toistaan.
Poikalapsen kasvu mieheksi on monivaiheisempi kuin tytön kasvu naiseksi. Pojan on irrottava äidistä kolme kertaa. Ensimmäiseksi se tapahtuu syntymässä, toinen on yhden vuoden tienoilla tapahtuva irtaantuminen omaksi äidistä irralliseksi tahtovaksi olennoksi. Kolmas irtaantuminen tapahtuu neljän ikävuoden paikkeilla, jolloin lapsen sukupuoli-identiteetti alkaa muotoutua ja poika alkaa samaistumisen isään.
Omaa sukupuolta oleva vanhempi on lapselle malli, millainen on nainen ja millainen on mies ja miten äiti ja isä toimii missäkin tilanteessa. Siitä, miten isä suhtautuu äitiin, välittyy pojalle kuva, miten miehen kuuluu suhtautua naisiin. Se miten äiti suhtautuu isään, on tytölle malli naisen asenteista miestä kohtaan.
Vanhemman kiintymyssuhde samaa sukupuolta olevaan lapseen on perusta sille, että lapsi haluaa samaistua vanhempaansa. Etäinen suhde tai torjutuksi tuleminen haittaa lapsen sukupuoli-identiteetin vahvistumista. Lapsi tuntee itsensä kelpaamattomaksi ja vialliseksi, kun omaa sukupuolta oleva vanhempi pitää etäisyyttä häneen.
Sukupuoli-identiteettinsä vahvistumisessa lapsi tarvitsee myös samaa sukupuolta olevia kavereita ja heidän hyväksyntäänsä.
Suhde vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan on lapsen ensimmäinen ihmissuhde toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Se on kuin peili, josta lapsi selvittää itselleen arvonsa oman sukupuolensa edustajana.
Isä vaikuttaa suuresti tytön käsitykseen itsestään tyttönä ja naisena. Yleensä pienten tyttöjen isät tykkäävät paljon tyttäristään ja osoittavat kiintymystä heitä kohtaan Tyttö kokee olevansa arvokas ja pidetty ja hyväksytty isän silmissä. Hänessä syntyy perusluottamus itseensä naisena: ” Koska olen isän mielestä OK, olen varmaan sitä myös muittenkin miesten mielestä.” Tyttö. joka on saanut olla pienenä isänsä sylissä, tulee yleensä nauttimaan aviomiehensäkin sylistä.
Isän ja tyttären yhteiset tekemiset harjaannuttavat tyttöä luontevaan kanssakäymiseen toista sukupuolta olevan kanssa.
Pojalle suhde äitiin on ensimmäinen suhde naiseen. Jos pojalla ja äidillä on lämmin suhde lapsuuden aikana, poika on saanut ensimmäisen kokemuksen siitä, millainen suhde naisen kanssa voi olla. Kun hän aikanaan etsii seurustelukumppania, hän etsii tytöstä ensisijassa tyttöystävää: Etäisten äitien pojat taas etsivät tytöstä seksikumppania.
Poika, joka on saanut hellyyttä äidiltään, osaa antaa hellyyttä ja tulee nauttimaan vaimonsakin hellyydestä.
Ilman isää tai äitiä kasvavat
Jos lapsi avioeron jälkeen säilyttää suhteet kumpaankin vanhempaansa, hänen seksuaali-identiteettinsä kehitys on turvattu. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän määrällisesti hän tarvitsee yhteistä aikaa muualla asuvan vanhempansa kanssa, jotta suhde vanhemman ja lapsen välillä voisi säilyä ja vahvistua. Pitkät lomat samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa palvelevat lapsen samaistumisessa omaan sukupuoleensa.
Jos lapsi ei syystä tai toisesta voi olla kontaktissa poissaolevaan vanhempansa tai tämä on kuollut, muut jatkuvat aikuissuhteet voivat toimia korvaavina ihmissuhteina seksuaali-identiteetin kasvussa. Lähisukulaiset ovat tässä arvokkaita. He edustavat jatkuvuutta, jota lapsi kehittyäkseen tarvitsee.
Suomessa on 17 000 lasta, joitten isyyttä ei ole vahvistettu. Joskus kyseessä on äidin halu saada yksin lapsi. Joskus lapsen isä on naimisissa toisaalla eikä halua oman perheensä kuvion rikkoutuvan avioliiton ulkopuolisen lapsen takia. Olipa selitys mikä tahansa, päätös isyyden selvittämättä jättämisestä lähtee tällöin aikuisten tarpeista.
Lapsi tarvitsisi tiedon siitä, että hänelläkin on isä. Virallisissa papereissa oleva pelkkä isän nimi on parempi kuin maininta: isä tuntematon. Isän nimen tietäminen antaa lapselle tunteen, että hänellä on oikeasti isä ja isällä on nimi. Siksi lastenvalvojat näkevät paljon vaivaa suostutellakseen äitejä isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen, vaikka nämä aluksi ovat olleet siihen haluttomia.
Pohditaan yhdessä-palsta
Lapsen omat seksileikit
” Emme oikein tiedä onko lapsemme seksileikit normaaleja vai poikkeavia. Hän vetäytyy usein yksikseen ja hinkkaa jalkojen välystä tuolin kulmaan tai pehmolelulla tai käsillä. Joskus hän uppoutuu puuhiinsa, niin ettei kuule kun hänelle puhutaan.”
Useimmat lapset tutustuvat sukuelimiinsä ja tuntevat niitten koskettelusta mielihyvää. Joillain lapsilla löytö on ohimenevää, jotkut koskettelevat itseään silloin tällöin ja oppivat pitämään sen omana yksityisenä asiana. Jos seksileikit itsensä kanssa ovat jokapäiväisiä ja pakkomielteenomaisia, aikuisten on syytä pysähtyä miettimään, mistä on kyse.
Lapsen jatkuva itsetyydytys voi olla oire siitä, että hänen elämästään puuttuu mielihyvän kokemuksia. Syystä tai toisesta lapsi tuntee yksinäisyydestä, kiinnostavan tekemisen puutteesta tai hylätyksi tulemisesta johtuvaa mielipahaa. Hän on itseään tutkiessaan löytänyt keinon saada mielihyviä tuntemuksia. Opittua tapaa hän toistaa turvattomuuden, mielipahan, ikävystymisen tai jännittävän hetken tullessa.
Tällaisissa tilanteissa on aikuisten hyvä miettiä, onko lapsen muuten hyvä olla? Kokeeko hän olonsa turvalliseksi? Onko hänellä iloa leikeissä muitten kanssa? Onko hän yksinäinen ja masentunut? Lohduttautuuko hän hyväilemällä itseään? Puuttuuko häneltä tekemistä? Saako hän riittävästi aikuisen läsnäoloa ja hellyyttä.
Julkinen itsetyydytys eristää lasta muista. Hän joutuu helposti kiusoittelun kohteeksi. Siksi siitä voi tulla myös sosiaalinen ongelma, ellei siihen puututa. Lapselle on hyvä kertoa, että itsensä koskettelemisessa ei ole mitään pahaa, mutta se on jokaisen yksityinen asia. Lapselle on konkreettisesti kerrottava, milloin ja missä on sopiva tilanne itsensä koskettelemiseen. Jos seksuaalinen mielihyvä liitetään kiellettyyn, seksuaalisuus saa häpeän leiman jo lapsuudessa.
Aikuisten tehtävä on ympäröidä lapsi rakkaudella ja lämmöllä, jotta hänelle syntyisi pohja kokea myönteisiä tunteita muustakin kuin itsetyydytyksestä.
Lapsen jatkuva itsetyydytys ei ole seksuaalinen ongelma, vaan lapsen tunne-elämän ongelma. Tästä syystä sen hoidonkin tulee tapahtua lapsen tunne-elämän tarpeista käsin.