Perheessä on murrosikäinen
Elämänlangat / Kotimaa toukokuu 200
– Tuleeko kaikille murrosikä?, kahdeksanvuotias tiedusteli seuratessaan murrosikäisen ja äidin äänekästä ottelua. Mitäpä muuta siihen voi vastata kuin että murrosikä tulee kyllä kaikille.
Matka huolehditun lapsen passiivisesta roolista vastuullisen aikuisen itsenäisyyteen on pitkä. Murrosikä kuvaa sanana hyvin murrosta lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuo ikä voi sisältää ryminää ja räiskettä, sillä kasvaminen ei aina ole helppoa.
Murrosiän keskeisin kehitystehtävä on irtaantuminen vanhemmista ja oman identiteetin löytyminen Usein irtaantuminen tapahtuu protestin kautta. Ajattelemalla ja tahtomalla ja toimimalla eri tavalla kuin omat vanhemmat nuori saa tunteen, että hän on oma itse.
Joskus nuori korostaa oman minänsä epäselviä rajoja huomiota herättävällä ulkomuodolla, poikkeavilla mielipiteillä ja harrastuksilla. Kun oma identiteetti on muutaman vuoden prosessin jälkeen löytynyt, ulkonäön erikoisuudet käyvät tarpeettomiksi.
Yhteyden säilyttäminen
Irtaantuva nuori koettelee vanhempien hermoja laiskottelulla, tehtävien laiminlyönneillä, valvomisella ja rajojen rikkomisella. Välillä tilanteet kärjistyvät räjähdyspisteeseen. Murrosikä ei ole mikään poikkeusikä, jolloin nuori saa tehdä mitä itse haluaa. Sitkeästi hän saattaa koetella, missä vanhempien sietokyky kulkee.
Nuori tarvitsee lujat vanhemmat, jotka eivät säikähdä lapsensa murkkuilua. Järkevät rajat eivät muutu uhmaamalla eivätkä edes silloin, kun rajoja rikotaan. Luonnollisesti rajoja tarkistetaan nuoren varttuessa.
Luottamus on aina ansaittava.
Olennaista murrosikäisen perheessä on yhteyden säilyttäminen nuoren kanssa. Suhde ei aina voi olla hyvä, mutta ilman suhdetta, vanhemmat menettävät mahdollisuutensa vaikuttaa niin että nuori kuuntelisi.
Suhteen vaaliminen vaatii vanhemmilta tietoista työtä. Muistisäännöksisopii kolme k-sanaa. Katse, kosketus ja kiitos. Katsekontaktissa tapahtuu vanhemman ja murkun kohtaaminen,. Murrosikäinen tarvitsee fyysistä kosketusta siinä missä lapsi tai aikuinenkin. Kosketuksen muodoiksi on löydyttävä kuitenkin sellaiset, mitkä nuori hyväksyy ja joita hän ei aina edes juomaa kosketukseksi.
Murrosikäiset saavat usein vanhemmiltaan enemmän kovistelua kuin kiitosta. Monet heistä luulevat, että heidän vanhempansa ovat pelkästään kyllästyneitä lapsiinsa. Siksi vanhempien on huolehdittava, että nuoremme tietävät myös niistä asioista, joista iloitsemme heissä. Niitäkin asioita heistä löytyy.
Kysyin aikuistuneelta nuoreltani, mitä hän olisi toivonut meidän vanhempien tekevän toisin, kun hän oli murrosiässä. Hänen vastauksensa oli yllättävä. Olisitte tulleet huoneeseeni, vaikka olin kiukuissani pannut ovat kiinni ja sanonut, että tänne ei saa tulla.
Aikuisia tarvitaan
Monet aikuistuneet nuoret muistelevat lämmöllä sitä, että perheessä oli avoimet ovat kavereille. Heitä voi tulla kotiin, mökille tai mummolaan.
Vieraat aikuiset ovat nuorelle keskustelukumppaneita, ja heidän kauttaan kurkistetaan aikuisten elämään. Aikuisten kiinnostus nuorta kohtaan hoitaa hänen itsetuntoaan ja saa nuoren tuntemaan itsensä varteenotettavaksi ihmiseksi. Nuoret kertovat vartuttuaan ymmärtäneensä, mitä vaivannäköä ja myöskin kustannuksia vanhemmilta saattoi vaatia kavereiden huomioiminen.
Nykyajan nuorilla on liian vähän koteja, joihin voi mennä. Nuorisotilojen lisääminen ei ole ratkaisu nuorten vapaa-ajan ongelmiin. Ratkaisun avaimet ovat kodeissa, jotka avaavat ovensa nuorille, ja
Niistä vanhemmista, jotka suostuvat olemaan läsnä ja käytettävissä. Sämpylän tuoksu tai pannukakku näyttää tänä päivänä olevan nuorten tarvitsemaa hoitavaa terapiaa. Ne viestivät muustakin kuin ruoasta. Ne viestivät aikaansa ja vaivaansa antavista aikuisista. Ne viestivät välittämisestä.
Tarpeelliset asiat ovat yksinkertaisia.
Pohditaan yhdessä
Ensimmäinen humala
“Kotiin kannettiin kaatokännissä 14-vuotias oksenteleva nuori. Olimme toivoneet, ettei näin koskaan kävisi Olimme pettyneitä lapseemme ja omaan kykyymme opastaa nuorta…”
Kun nuori tulee tai tuodaan ensimmäisessä humalassa kotiin, silloin on vanhemmilta löydyttävä malttia omasta pettymyksestä huolimatta. Annetaan nuoren selvitä kaikessa rauhassa. Nuori potee fyysisen pahan olon lisäksi myös henkistä krapulaa. Se tekee tehtävänsä, ellei sitä häiritä räyhäämisellä tai mökötyksellä.
Nuoren kärsimykset eivät kuitenkaan ole riittävä seuraus sääntöjen rikkomisesta. Jos näin olisi, eihän niin moni avaisi pulloa seuraavaa kertaa. Koska nuori on toiminut vastoin vanhempien kieltoa tai yhteistä sopimusta, rangaistus on paikallaan.
Yleensä sopivasti tuntuva rangaistus on jonkun etuoikeuden menetys määräajaksi. Tärkeää on, että rangaistus ei jää uhkailujen asteelle. Samalla sovitaan, mitä seuraa, jos sama toistuu uudelleen.
Vanhempien suhtautuminen nuorensa ensimmäiseen humalaan on erityisen tärkeää. Jos vanhemmat katsovat sitä sormien läpi ymmärtäen, nuori tietää, että seuraavallakin kertaa he kyllä leppyvät….
Jos nuori humalapäissään aiheuttaa vahinkoa, hän itse luonnollisesti Korvaa sen. Liian monet vanhemmat korjaavat nuorensa jälkiä ja maksavat laskuja ensimmäisellä kerralla, ja niin he saavat tehdä sitten jatkossakin.
Kavereiden vanhempien yhdessä sopimat menettelytavat vähentävät nuorten mahdollisuutta hankkia alkoholia, järjestää liian vauhdikkaita juhlia tai majoittua jonkun kotiin tai kesämökille valvonnan ulottumattomiin. Yleensä ala-ikäisten porukkayöpymisiin on syytä suhtautua varauksellisesti ja varmistaa, että edeltä kerrotut asiat pitävät paikkansa.
Nuoreen luottamisen ei saa olla sinisilmäistä. Tilaisuus tekee usein varkaan ja porukan paine on suuri. Siksi valvonta on välittämistä ja nuoren auttamista pysymään rajoissa, silloin kun se hänelle itselleen on hankalaa.
Uskontojen viidakossa
“Miten kerron lapsilleni onnenpotkusta, että he sattuivat syntymään juuri siihen maahan, jossa palvotaan ainoaa oikeaa Jumalaa, kun he vartuttuaan kuitenkin huomaavat, että valtaosa maailman väestöstä kannattaa muita uskontoja? Miten voin selittää tämän uskonnon olevan muita todempi syyllistymättä älylliseen ja historialliseen pinnallisuuteen varsinkin kun samalla luokalla saattaa olla useamman uskonnon kannattajia?”
En ole teologisesti enkä uskontotieteellisesti oppinut, joten olen kysyjän rinnalla tavallisena kristittynä vanhempana.
Vanhempien oikeus valita lapsilleen annettavan opetuksen laatu on määritelty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa (26 artikla, kohta 3). Voin siis aivan rauhassa opettaa lapsilleni kristinuskoa niin kuin itseuskon. Olemmehan lapsen kasteen yhteydessä luvanneet huolehtia siitä, että lapsi saa kristinuskon mukaisen kasvatuksen.
Kun kerron lapsilleni omasta uskonnostamme, sanon, että raamatussa kerrotaan näin. Sillä määrittelen lapselle, mihin uskoni perustuu. Kuuden-seitsemän vuoden iässä lapsi havahtuu tosiasiaan, että kaikki ihmiset eivät usko samalla tavalla. Se saattaa hämmästyttää häntä, mutta lapsi ottaa yleensä eteensä tulevat asiat luonnollisina. Koko ajanhan hän on kohdannut uusia asioita, joten uskontojen kirjavuus on yksi niistä.
Kun lapsi miettii uskontojen erilaisuutta, vanhemman tehtävä on kertoa, miten hän itse uskoo ja kertoa myös se, että on paljon ihmisiä, jotka uskovat eri tavalla. Vanhemman uskosta lapsi saa kaikupohjan omalle ajattelulleen. Hän tekee kaiken aikaa valintaa, mihin hän itse uskoo.
Annetaan lapsellemme luonnollinen kasvun rauha tiedollisesti myös uskonnon alueella. Vastataan hänen kysymyksiinsä sitä muka kun ne nousevat. Eletään yhdessä lapsen kanssa sitä uskonelämää, jonka me itse olemmetulleet totuutena tuntemaan.