Marian uudet tehtävät

Maria puuhaili arkisissa askareissa Nasaretin kodissaan. Hänen mielensä täytti unelmat tulevaisuudesta kuten muidenkin kihlattujen morsianten. Häät, oma koti ja yhteinen koti rakkaan Joosefin kanssa täyttivät hänen ajatuksensa. 

Sitten tapahtui jotain odottamatonta, suorastaan järisyttävän tavatonta. Enkeli ja hänen viestinsä Marian uudesta tehtävästä muutti nuoren morsiamen arkipäivän. Kuvat tulevaisuudesta muuttuivat hetkessä. Tuskin hän järjellään edes tajusi mitä oli tapahtumassa. Pyhä Henki antoi hänelle kuitenkin luottamuksen enkelin sanomaan ja uskon, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Yhden hämmästelevän kysymyksen jälkeen otti enkelin kertoman tehtävän vastaan: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” 

En lakkaa ihmettelemästä Marian avoimuutta Jumalan kohtaamisen edessä. Hänen sydämensä asenne jo ennen enkelin vierailua lienee ollut avoin kuuliaisuudelle Jumalaa kohtaan. Ehkä Jumala oli aikaisemminkin antanut tehtäviä – pienempiä tosin mutta hänen elämäntapaansa kuului totella luottaa Jumalaan ja totella. 

Jumalan suunnitelma alusta asti on ollut, että hänen lapsensa ovat hänen palvelijoitaan. Hyvän isännän palvelija kuulostelee mielellään, mitä tehtäviä isännällä on hänen varalleen. Ja joka on pienissä tehtävissä uskollinen, hänelle uskotaan suurempia tehtäviä. Hyvän isännän palvelijan elämä on mielenkiintoista ja palkitsevaa. 

Jumalan ajatuksissa on tehtäviä meille, hänen lapsilleen ja palvelijoilleen. Tehtävien tarkoitus on siinä, että Jumalan valtakunta leviäisi. Paljon Jumalan hyvistä suunnitelmista on jäänyt toteutumatta, koska hänen kansansa ei ole kuullut ja kuunnellut hänen ääntään. Ja ehkä palvelijan asennekin on matkalla unohtunut.  

Mitä jos ottaisimme Mariasta esimerkkiä tämän adventin aikana. Olemme Jumalan palvelijoita, jotka haluavat herkästi kuunnella Jumalan puhetta. Ehkä hän tuo mieleemme jonkun ihmisen, joka tarvitsee muistamista,  ehkä sukulaisen, johon välit ovat etääntyneet, ehkä kaukaisen maailman kolkan ja siellä apua tarvitsevat ihmiset, ehkä naapurin, joka ei yksin lähtisi kirkkoon, ehkä ihmisen, jota Jumala haluaisi puhutella kotiin tulevan lehden muodossa.  

Monesti sattumalta mieleen tulevat ihmiset ja heidän tarpeensa ovat Jumalan hiljaista puhetta. Hän ikään kuin kehottaa pysähtymään ja kuuntelemaan lisää. Löytyykö meissä silloin palvelijan mieltä? Voimmeko panna omat suunnitelmat sivuun ja luottaa siihen, että Jumalan suunnitteleman tien kulkeminen on meille parhaaksi. Ja ennen kaikkea se on tie, jolla Jumalan valtakunta voi levitä. 

Herra avaa minun korvani, että kuulisin puhettasi. Anna Marian avoin mieli ottamaan vastaan sinun antamiasi tehtäviä. Anna Pyhä Henkesi ohjaamaan askeleitani. 

Saara Kinnunen