Hidasteleva koululainen

“12-vuotias tyttäremme sanoo jokaiseen asiaan vastaan. Hän hidastelee ja ärsyttää sillä. Aamuisin meillä on kiire bussille, muuten myöhästymme kaikki. Lisäksi hänen mielestään säännöt ja sopimukset ovat vain aikuisten keino määräillä.”

Teillä taitaa tytär tulla murrosikään. Kuitenkaan murrosikä ei ole poikkeusikä, jolloin nuori saa terrorisoida muita.

Voisitko kertoa hänelle jonain hyvänä hetkenä, että kärsit hänen hidastelustaan, koska se haittaa koko perheen ehtimistä. Kysy häneltä mitä hän ehdottaa tilanteen korjaamiseksi. Ellei ehdotuksia tule – luulen, että hän vastaa   mitä väliä -tyyliin – silloin sinä itse ehdotat, että seuraavan kerran hänen viivytellessään te ette odota häntä ja sen myös toteutatte senkin uhalla, että hän myöhästyy koulusta. Poissaoloihin kirjoitetaan totuudenmukaisesti, mistä oli kyse.

Älä ole uhkaileva, vaan ihan asiallinen. Älä ala riitelemään tyttäresi kanssa. Kuuntele, puhuta häntä lisää, kun hän valittaa. Sano ääneen, että hänellä on omaperäisiä ajatuksia, et olekaan ajatellut tuolta kantilta asioita.

Yritä löytää tilanteita, joissa voit sanoa hänelle jotain hyvää. Kielteiset hoputtamisen keinot olette jo käyttäneet monipuolisesti loppuun. Toimimattomia konsteja on turha toistaa. Paha voidaan voittaa vain hyvällä. ja kovuus rakkaudella.

Kun perusasenteesi lastasi kohtaan on myönteinen, hän kuuntelee sinua toisella tavalla kuin silloin kun ärsyyntyneenä valitat ” taasko sinä-tyyliin”. Silti sinun on oltava jämpti ja luja. Lapsesi on selkeästi tiedettävä, että säännöt eivät murene sillä, että niitä vastaan protestoidaan tai niitä rikotaan. Toki sääntöjä voidaan tarkistaa, mutta se on sitten yhteisen pohdinnan paikka.

Jos hän puhuu loukkaavasti, nimittelee tai haukkuu. juttele tästä ja hänen puheensa herättämistä tunteista jonain iltana sängyn reunalla. Silloin hän ehkä kuuntelee sinua. Kerro, että ymmärrät sitä, että häntä suututtaa vanhempien kalkkeutuminen ja se, että he tuntuvat välistä tyhmiltä. Hyväksy sukupolvien välinen kuilu. Jokainen terveellä itsetunnolla varustettu ihminen loukkaantuu, jos häntä kutsutaan halventavilla nimillä. Se on riittävä syy kieltää nimittely. Jos vanhempi ei puutu lapsen tekemisiin ja puhumisiin, lapset alkavat halveksia vanhempiaan ja yhteiselämä käy hankalaksi.

Jatkuvasti olen saanut viestiä aikuistuneilta nuorilta siitä, että he arvostavat vanhempiaan suuresti, jos nämä jaksoivat olla lujia heidän kanssaan kapinoinnin vaiheen aikana. Jälkeenpäin he ovat ymmärtäneet, että lujuus on ollut sittenkin välittämistä.