Törmäykset auttavat kasvussa (7–12 v)
Elämänlangat / Kotimaa kesäkuu 2003
Leikki-iästä koululaiseksi siirtyvä lapsi pakkaa reppuunsa kodin arvot ja elämäntavan ja menee niitten kanssa ulos kotoaan. Koulussa ja kaveripiirissä hän testaa, mikä toimii ja mikä ei. Lapsi joutuu törmäyksiin sekä kotona että kodin ulkopuolella. Nyt opetellaan vahvasti elämistä.
Omiin kykyihin tutustuminen
Kouluikäinen huomaa, mitä hän osaa. Jokainen lapsi haluaa tulla taitavaksi. Lapsi kokeilee, yrittää ja erehtyy. Hän haluaa kehittää kykyjään. Lapsen elämän sisältö on paljolti touhua, menemistä ja tulemista.
Lapsi ehtii paljon, mutta hän ei aina ajattele tekojensa seurauksia. Hän tekee typeryyksiä. Se ei ole ilkeyttä, vaan usein ymmärtämättömyyttä. Lapsi opettelee elämään oppimista. Harmittavan usein aikuiset tulkitsevat lapsen huonon käytöksen pahuudeksi. Jos tilanteet jätetään selvittämättä, lapsi kokee, että häntä ei haluta ymmärtää.
Kouluikäisellä on vahva kilpailemisen tarve. Lapsi ei ensisijassa kilpaile voittaakseen, vaan testatakseen kykyjään. Kilpailu parantaa lapsen taitoja. Kilpailun terve, kasvua edistävä perusolemus pilaantuu, kun aikuiset alkavat tukea sitä.
Lapsi haluaa tehdä asioita omalla tavalla ja kokeilla. Vuosia sitten ihmettelin ekaluokkalaisemme aikaansaannosta käsitöissä. Vohvelikankaalle merkatut rivit eivät kulkeneetkaan vaakasuoraan laidasta laitaan vaan epämääräisessä järjestyksessä ylös alas. Kun kummastelin opettajalle moista käsityön jälkiä, viisas opettaja vastasi: “Koulussa moni asia pitää kaikkien tehdä samalla tavalla. Numeroista tai kirjaimista ei voi aluksi tehdä omaperäisen näköisiä. Siksi annan tilaa lapsen kokeiluille siellä missä se on mahdollista.”
Lapsen kiinnostus syttyy ja sammuu. Hän vaihtaa asiasta toiseen. Lapsi etsii kykyjään, tunnustelee sitä, mistä hän voi ja mistä ei voi pitää, missä hän viihtyy ja missä ei voi viihtyä. Nyt on oikea aika kokeilla erilaisia asioita ja päästä kosketukseen taipumustensa kanssa. Myöhempään ikävaiheeseen jäävät kokeilut esimerkiksi opiskelu- tai työalan etsimisessä ovatkin jo hankalampi juttu.
Harrastusten kokeilussa on hyvä sopia määräaika, mitä yhden harrastuksen parissa on oltava, ennekuin saa kokeilla jotain muuta. Näin lapsi oppii vastuullisella tavalla aloittamaan ja lopettamaan asioita.
Taistelu säännöistä
Lapsi tarvitsee selkeät säännöt ja tiedon, mitä häneltä odotetaan. Välistä hän huomaa, että muitten perheissä on parempia sääntöjä kuin hänen omassaan. Kavereilla näyttää olevan myös erinomaisen kivoja vanhempia. Lapsi haluaa muuttaa omia sääntöjään. Kouluikäisen maailmassa taistellaan usein säännöistä.
Säännöistä kapinointi on viesti lapsen kasvun suunnasta. Hän on kypsyy kohti vanhemmista irtaantumista. Erimielisyydellään hän kertoo: “Olen eri persoona kuin äiti tai isä”.
Nyt tarvitaan vahvaa, ymmärtäväistä äitiä ja isää. Lapsen pitää saada riidellä. Vanhemman on hyvä kertoa lapselle.” Näen, että sinulla on oma mielipide. On ihan oikein ajatella itsenäisesti”. Joskus voidaan tehdä lapsen mielipiteen mukaan, joskus taas ei. Lapsen on hyvä nähdä, että muillakin on hyviä mielipiteitä eikä oman tahdon syrjäytyminen ole katastrofi.
Törmäykset vanhempien kanssa ovat vahva kasvun mahdollisuus. Lapsella on oma mielipide, mutta usein hän on lyhytnäköinen. Hän on monessa suhteessa keskenkasvuinen eikä aina kypsä näkemään kokonaisuuksia ja tekemään päätöksiä.
Kouluikä on vahvaa elämän pelisääntöjen opettelun aikaa. Tänä päivänä on vaarana, että lapset jäävät liian varhain yksin tekemään valintoja ja päättämään. Jotkut vanhemmat eivät yksinkertaisesti halua riidellä. Se on kuitenkin karhunpalvelus lapselle. Erimielisyyksien käsittelyssä opetellaan ongelmien kohtaamista ja ristiriitojen käsittelyä. Huutaminen, uhkaaminen ,alistaminen tai lapsen tahtoon jatkuvasti alistuminen opettavat huonoa mallia. Kun vanhempi joutuu pitämään päänsä esimerkiksi rahankäytössä, kotiajoissa, tietokoneen käytössä tai velvollisuuksien täyttämisen vaatimuksissa, sen voi tehdä lujasti, mutta ystävällisesti. Vanhemman lujuus tuo turvallisuutta.
Lapsi joutuu prosessoimaan luopumista omasta mielipiteestään ja sopeutumista toisen tahtoon. Sitäkin taitoa hän tarvitsee usein elämänsä varrella.
Pohditaan yhdessä
“Tunnemme itsemme vanhempina levottomiksi, kun lapsemme on lähtenyt kodin suojasta kouluun. Siellä hän on kohdannut monenlaisia ristiriitaisia asioita. Asiat, joita kodissa olemme pitäneet tärkeänä eivät kavereitten keskuudessa olekaan korkeassa kurssissa. Olemme huomanneet koulun kylmäkiskoisen suhtautumisen kirkkoa ja uskoantoa kohtaan. Pieni koululainen on aika suojaton omassa erilaisuudessaan”
Kirjeestänne näen, että olette antaneet lapsellenne vahvan emotionaalisen perustan ja turvan kodissanne. Hän tietää, keneltä on arvonsa, rehellisyyden, välittämisen, auttamisen, heikomman puolustamisen, ahkeruuden ja Jumalaan turvautumisen oppinut. Kieltämättä hän saattaa olla hämmentynyt, kun kaikki eivät toimikaan samojen arvojen mukaisesti. Hän joutuu valitsemaan toimiiko kodin elämän pelisääntöjen mukaan.
Joskus lapsi voi myös joutua kiusatuksi ollessaan erilainen. Näitä tilanteita voi jo etukäteen miettiä lapsen kanssa ja harjoitella, miten noissa tilanteissa voi toimia ja mitä sanoa. Lapsellekin voi kertoa, että on parempi kärsiä hyvää tehden kuin pahaa tehden. Tuo raamatun sana voi rohkaista omissa arvoissa pysymiseen jossakin tiukassa valintatilanteessa.
Isänä ja äitinä voitte ottaa ohjeeksenne Jumalan neuvon, jonka hän kehotti antamaan Aaronille ja hänen pojilleen 4 Ms 6 22-27. Hän kehotti siunaamaan kansan Herran siunauksella ja lupasi “Kun he näin siunaavat kansan minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni” Sama siunauksen lupaus kuuluu meille vanhemmille, kun me siunaamme lapsiamme heidän koulutiellään.