Isä kieltää ja äiti käskee
”Onko pahasta, jos isä ja äiti ovat lasten kuullen eri mieltä kasvatuskysymyksistä?”
Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että aikuiset ovat yksimielisiä. Vanhemmat ovat lapsen turva ja yksimieliset vanhemmat vahvistavat tätä turvaa.
Lapsille on hankalaa, jos he joutuvat jatkuvasti olemaan vanhempien erimielisyyden keskellä. He ovat epätietoisia, kumman puolella he olisivat. Valitsivatpa he kumman tahansa, he ovat toista vastaan.
Lapsi valitsee useimmiten sen puolen, joka on hänelle itselleen edullisempi. Hän kovettaa mielensä, ettei tuntisi jatkuvaa syyllisyyttä toista vanhempaa kohtaan. Tämä tilanne hankaloittaa hänen omantuntonsa kehittymistä. On onnellista, jos vanhemmat voisivat etukäteen sopia perheen pelisäännöistä tai sitten pulmatilanteissa ottaa aikalisää sanomalla, että vanhemmat neuvottelevat nyt keskenään. Lapsen kannalta on harmillista, jos aikuiset sälyttävät yhteistyökyvyttömyytensä lapsen ongelmaksi.
Aina emme kuitenkaan voi olla kaikesta yksimielisiä. Joskus toisen vanhemman käskyt tai kiellot ovat kohtuuttomia. Silloin voi reilusti sanoa, että tässä kysymyksessä olen ehdottomasti eri mieltä. Lasten on hyvä nähdä, että erimielisyydetkin kuuluvat elämään. Niiden kanssa voi oppia elämään. Niissä voidaan kehittää neuvottelutaitoa ja harjaantua sopeutumisessa.
Silloin tällöin sattuvat erimielisyydet eivät vahingoita lasta, jos ne käsitellään loppuun. Ellei neuvottelutulokseen päästä ja toinen voittaa, silti elämä jatkuu. Toivottavasti toisella kertaa taas toinen voittaisi.
Joskus vanhempien erimielisyys johtuu erilaisista arvoista. Lapsi joutuu elämään elämän realiteettien kanssa siinä, että on olemassa eri tavalla ajattelevia ja uskovia ihmisiä. Näissä tilanteissa lapsen ei tarvitse liittoutua kummankaan puolelle. Silloin ei taistella lapsesta ja hänen suosiostaan. Lapselle annetaan lupa tehdä eri tavalla kuin toinen vanhempi toivoo. Se on vapautta, joka on hyvä maaperä oman harkintakyvyn kasvulle.
Ihmettelet, miksi teillä nahistellaan lasten kuulleen pienistäkin asioista. Jatkuvissa kiistoissa on usein kyseessä piilotajuinen valtataistelu. Kumpi saa lapset puolelleen? Kumpi vetää pitemmän korren?
Kysele avoimesti itseltäsi, miksi sinun on tärkeä aina voittaa? Miksi sinun on vaikea kuunnelle toista? Useinhan tilanteissa on monta mahdollista vaihtoehtoa. Muistuttaako valtataistelunne jostain menneestä ihmissuhdeasetelmasta. Isästä tai äidistä, jotka olivat aina oikeassa.
Nyt sinä vuorostasi haluat sanoa viimeisen sanan. Tai totuitko sisarussarjassasi tai kaveripiirissäsi päättämään.
Sinun ei tarvitse maksaa vanhoja kalavelkoja syyttömillä kalavesillä. Kun tunnistat tilanteen taustan, sinulla on mahdollista käsitellä menneet alakynteen jäämiset ja nykyisyys erillisenä asiana.