Yksin kotona

”Olen työssäkäyvä äiti. Minulla on viikossa kolmena iltana oma harrastu; kirkkokuoro, kielitunnit ja voimisteluilta. 12-vuotas kuopuksemme on alkanut usein sanomaan ”Taasko sinä äiti menet, en halua olla yksin kotona” Harrastavat ystäväni sanovat, että tytön on hyvä itsenäistyä, ei hän enää äitiä kotona tarvitse. Tai sitten tytärtä on pyydetty harrastavan ystäväni samanikäisen kaveriksi, niin ei hänen tarvitsisi olla yksin. Olen ollut aika pitkään kotona ja vasta viitisen vuotta taas työelämässä. Nyt olen epävarma onko yksin oleminen tytölle hyväksi vai pitäisikö hänen tosiaan oppia jo itsenäistymään?”

Kun suoraan kysyt, vastaan juuri niin kuin sydämeni sanoo. Älä jätä tyttöäsi yksin iltaisin kotiin. Hän on siitä harvinainen lapsi, että hän osaa ilmaista tarpeensa ääneen. Hän tuntee olonsa kolkoksi ja juurettomaksi iltaisin tyhjässä kodissa. Hänellä on muistot teidän yhteisistä hetkistänne silloin kun olit kotona. Hän tietää, mitä tarvitsee. Hänellä on vahvat muistijäljet teidän suhteenne läheisestä vaiheesta. 

Kaksitoistavuotias on vielä kovasti keskenkasvuinen. Jos olisimme Englannissa tai Amerikassa, tuon ikäisen yksin kotiin jättäminen olisi syy lastensuojeluilmoitukseen. Meillä luotetaan liian sinisilmäisesti siihen, että kun lapsi pärjää fyysisesti yksin, hän selviää yksinolosta  myös henkisesti.

Olen huomannut, että lapset ymmärtävät vanhemman työn ja sen myötä tulevat poissaolot, päiviä kestävät matkatkin, mutta vanhempien harrastuksille he voivat olla mustasukkaisia.  Harrastusten takia poissaolot ja yksinjäämisen lapsi tulkitsee viestiksi, ettei hän ole tärkeä. Osa lapsista jättää tyhjän kodin ja hakeutuu kaveriporukoihin.

– Mikset lapsikulta ole tähän aikaan kotona, olen  saattanut kysyä kaupan kulmilla maleksivalta.12-vuotiaalta kahdeksan maissa illalla. – Ei siellä ole ketään kotona, en kai minäkään siellä viitsi olla, on ollut vastaus.

Kahden lapsen kaksinolo ilman aikuista ei ole yhtään parempi ratkaisu. Kavereita lapsella on ollut pitkin päivää. Oman vanhemman aikaa vähemmän. 

Kaksi kolmesta lapsesta toivoisi enemmän yhteistä aikaa vanhemmiltaan, joka neljäs lapsi kokee, että isällä ja äidillä on aina kiire. 

Onneksi olet äiti, joka kyselee, mitä lapsi tarvitsee juuri nyt. Jaksa vielä muutama vuosi. Pian tulee.