Yksin kotiin
”Kolmetoistavuotiaamme ei haluaisi lähteä enää mukanamme mökille, mummolaan eikä matkoille. Hän sanoo pärjäävänsä kotona yksin paremmin kuin meidän typerässä seurassamme. Mikä neuvoksi; pakottaako mukaan vai jättää kotiin?”
Kumpikin esittämäsi vaihtoehto on huono. Jos pakotat, lähtö onnistuu muutaman kerran, mutta samalla nuori kerää voimia ollakseen jollakin kerralla taipumaton. Kiukkuinen pakottaminen synnyttää uhmaa ja uhma taas etäännyttää teidät toisistanne.
Kotiin jättäminen on yhtä huono vaihtoehto. Monien maitten lastensuojelulaissa alle 16-vuotiaan yöksi yksin jättäminen tulkitaan heitteellejätöksi. Lain taustalla on ymmärrys, että tuon ikäinen tarvitsee aikuisen läsnäoloa sekä turvakseen että joskus myös valvojakseen.
Kaverin kanssa kahden jääminen ei ole sen parempi vaihtoehto. Muutama kerta voi mennä ihan hyvin, mutta joskus voi kiusaus tehdä luvattomia tulla liian isoksi. Vanhempien luottavaisuuden pettäminen yhdessä asiassa madaltaa kynnyksen muuhunkin luvattomaan. Liian moni nuorten harhapolku on alkanut vanhempien hyväuskoisuuden ja sinisilmäisyyden takia
Murrosikäisen perheessä joudutaan usein miettimään menemisiä uudelleen. Neuvottelu on hyvä työväline murrosikäisen kanssa. Jotkut vanhemmille mieluisat menemiset on jätettävä joksikin aikaa väliin. Jonnekin voi ottaa kaveria mukaan, joskus lapsi voi jäädä kaverinsa luo, jos perheessä ovat vanhemmat kotona. Matkojen kohteeksi valitaan paikkoja, jotka voivat edes vähän kiinnostaa nuortakin.
Joskus voi lapsen velvoittaa mukaan. Vaarin hautajaiset, mummon syntymäpäivät tai jotkut muut perheen traditiot kuuluvat koko perheen velvollisuuksiin, vaikka lähteminen ei aina huvittaisi.
Jaksakaa muutama vuosi rämpiä kompromissejä tekemällä eteenpäin. Puolenkymmenen vuoden perästä olette te vanhemmat ja myös nuorenne kiitollisia, että jaksoitte.