Isä kieltää ja äiti käskee
”Miten haitallista lapselle on se, että isä ja äiti ovat erimieltä perheen säännöistä“
Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että aikuiset ovat yksimielisiä. Vanhemmat ovat lapsen turva ja yksimieliset vanhemmat vahvistavat tätä turvaa.
Lapsille on hankalaa, jos he joutuvat jatkuvasti olemaan vanhempien erimielisyyden keskellä. He ovat epätietoisia, kumman puolella he olisivat. Valitsivatpa he kumman tahansa, he ovat toista vastaan. Ja periaatteessa lapsi haluaisi olla mieliksi kummallekin vanhemmalle.
Lapsi valitsee useimmiten sen puolen, joka on hänelle itselleen edullisempi. Hän kovettaa mielensä, ettei tuntisi jatkuvaa syyllisyyttä toista vanhempaa kohtaan. Tämä tilanne hankaloittaa hänen omantuntonsa kehittymistä. On onnellista, jos vanhemmat voisivat etukäteen sopia perheen pelisäännöistä tai sitten pulmatilanteissa ottaa aikalisää sanomalla, että vanhemmat neuvottelevat nyt keskenään. Lapsen kannalta on harmillista, jos aikuiset sälyttävät yhteistyökyvyttömyytensä lapsen ongelmaksi.
Aina emme kuitenkaan voi olla kaikesta yksimielisiä. Joskus toisen vanhemman käskyt tai kiellot ovat kohtuuttomia. Silloin voi reilusti sanoa, että tässä kysymyksessä olen ehdottomasti eri mieltä. Lasten on hyvä nähdä, että erimielisyydetkin kuuluvat elämään. Niiden kanssa voi oppia elämään. Niissä voidaan kehittää neuvottelutaitoa ja harjaantua sopeutumisessa.
Silloin tällöin sattuvat erimielisyydet eivät vahingoita lasta, jos ne käsitellään loppuun. Ellei neuvottelutulokseen päästä ja toinen voittaa, silti elämä jatkuu. Toivottavasti toisella kertaa taas toinen voittaisi.