Perhe-elämän uhkat

Olin viime lauantaina rukouspäivässä.  Eri seurakunnista ja yli kielirajojen olimme kokoontuneet rukoilemaan kaupunkimme ja maakuntamme puolesta. Minun tehtäväni oli johdatella rukoukseen perheitten, lasten ja nuorten puolesta. Aihe oli mieluinen, onhan se työni puolesta lähellä sydäntäni ja muutenkin. Jos kaikki suomalaisissa perheissä olisi hyvin, ei meidän olisi tarvinnut perheitä rukousaiheeksemme ottaa.

Kerroin näkemykseni, että suomalaisen perheen, lasten ja nuorten pahoinvoinnin juuret ovat kahdessa asiassa. Perhe-elämän pahimmat uhkat ovat työ ja parisuhde. 

Työ siinä mielessä, että osalla ihmisistä ei ole työtä ja osalla on sitä liikaa niin että se vie ajan perhe-elämältä ja lasten tarpeisiin vastaamiselta. Suomessa äitien työssäkäynti on Euroopan korkein, 33% äideistä ja 61% isistä teki työtä epämukavina työaikoina ja pienten lasten isät tekivät eniten Euroopassa ylitöitä.

No miten parisuhde voi olla perhe-elämän uhka. Parisuhteesta on tullut perheen kilpailija. Painopiste on siirtynyt perheestä huolehtimisen sijasta parisuhteen onnellisuudesta huolehtimiseen. No ei siinä pahaa ole, mutta tänä päivänä odotetaan, että parisuhteessa pitäisi aina tuntua ihanalta ja onnelliselta ja jos niin ei ole, lähdetään helposti etsimään säpinää oman parisuhteen ulkopuolelta. Siinä sitten unohtuu lapset ja heidän oikeutensa ehyeen kotiin.

Näin siis työ ja parisuhde lyövät lapsen tarpeita korville. Erään tutkimuksen mukaan vanhempien ja lasten yhteinen aika suomalaisissa perheissä on järkyttävän vähäistä. 4 min peruskouluikäisillä. Eihän siinä ajassa lapsi saa tankattua turvaa ja elämänvoimaa. Suomalaisen lapsen yksi suurin ongelma on YKSINÄISYYS. Kyllä, tutkimustenkin mukaan –siis tässä harrastusten ja kavereiden paljoudessa. Yksinäisyyttä täytetään kuvaruudulla, virtuaalitodellisuudella ja peleillä. Ne aktivoivat aivojen mielihyväkeskuksia. Se koukuttaa. On aika ymmärrettävää, että mielen autiuteen haetaan tasapainotusta.

Tuo yksinäisyys on aikapommi. Masennus, syrjäytyminen, jengeihin hakeutuminen, että edes jossain olisi hyväksytty, alisuorittaminen jne  ovat tavallisia seurauksia yksinäisyydestä.

Voi voi miten synkkä blogi tästä tuli. No tämä on kuitenkin välähdys siitä perheiden pahoinvoinnista, joka on totta tämän päivän Suomessa. Ei kaikkien, koska meillä löytyy lapsia ja nuoria, jotka voivat paremmin kuin koskaan, mutta yksikin onneton ja toivoton lapsi ja nuori on liikaa. Niin ja siksikin tämä blogi, että sitoutuisimme entistä uskollisempaan rukoukseen perheen, lasten ja nuorten puolesta.