Yhdessäoloa

Menneen joulun aikoihin meillä oli koolla 10 henkeä aikuiseksi kasvanutta perheväkeä. Nappasin yhtenä iltana valokuvan, kun porukka istui olohuoneen sohvilla ja viidellä oli sylissään läppäri ja yksi opetteli käyttämään uutta puhelinaparaattiaan. Joku katseli koneelta valokuvia, toinen siirsi sykemittarin tuloksia tietokoneelle, joku tutki korjausohjeita rikkimenneelle bensatakin kannelle ja joku selasi uutisista myrskyjen tuhoja.

– tämäkö on sitä nykyaikaista perheen yhdessäoloa, kyselin. Onneksi ei sentään ollut aatto- eikä jouluilta…

– syntyyhän tässäkin kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, nuoriso puolusteli.

Olisikohan sittenkin yhteisen kuvaruudun ääressä istuminen sosiaalisempaa, ajattelin. Silloin jakaisimme saman ohjelman, voisi syntyä yhteistä naurua ja yhteistä jännitystä ja ihmettelyä.

No seuraavana iltana läppärit saivat vähän sosiaalisemman käyttötarkoituksen. Kukin heitti videotykille kuvia mitä menneenä vuotena oli kunkin kohdalla tapahtunut. Tunnelma oli vähän samanlainen kuin parikymmentä vuotta sitten kun perheemme yhteinen huvitus oli diojen katseleminen.

Mietin kyllä mielessäni, millaiseltahan meidän perheen kohtaaminen ja yhdessäolo mahtaa näyttää muutaman vuosikymmenen perästä…

Afrikassa käydessäni sain olla vuorokauden savimajoissa asuvan perheen luona. Kun ilta pimeni, viimeisetkin perheenjäsenet saapuivat kotiin. Kahden nuotion ympärillä laitettiin ruokaa. Toisessa keitettiin mahangua ja toisessa porisi lihapata. Suurin osa perheestä oli nuotion ääressä juttelemassa  ja valmistamassa ateriaa.

 Syömisen jälkeen kokoontui koko iso perhe miesten sytyttämän  tulen ääreen jakamaan päivän kuulumisia, huomisen suunnitelmia ja laulamaan yhdessä. Kerroin nuotilla, että meillä Suomessa harva perhe istuu iltaa yhdessä ja juttelee. 

– Mitä te sitten teette?, minulta tiedusteltiin. Sanoin, että isoissa kodeissamme äärimmäisessä tapauksessa jokainen perheenjäsen on omassa huoneessaan kuvaruudun äärellä. nolotti kyllä kertoa.

– Onneksi olemme niin köyhiä, ettei meillä ole varaa ostaa televisiota, silloin mekin varmaan istuisimme majoissamme sitä katselemassa, sanoi perheen teini-ikäinen. 

Tavalla tai toiselle perhe yhdessä  – kullakin aikakaudella ja kulttuurilla omat muotonsa.

– Eiks äiti ole hyvä, että me kuitenkin tullaan yhteen, vaikka läppärit kainalossa.

 Myönnettävä oli, että se oli hyvä!!!!