Välit lukossa murrosikäiseen
”Emme saa keskusteluyhteyttä murrosikäiseemme. Hän näyttää tekevän mitä tahtoo ja viis veisaa meidän keskusteluyrityksistämme. Ei tuon ikäinen voi vielä elää miten itse haluaa. Olemme yrittäneet vaikuttaa hyvällä ja pahalla. Ongelmana on kotiintulot arkena ja viikonloppuina, koulunkäynti, kaveripiiri, alkoholi… eli ne tavalliset mistä muuallakin takutaan…”
Välillenne on päässyt kasvamaan muuri. Olette ihan oikeassa, että 15-vuotias ei voi elää miten itse haluaa, jos hänen elämäntapansa on vahingollista hänelle tai muille. Olennaista on nyt, miten pääsette tuon muurin läpi, jotta kuuntelemis- ja keskusteluyhteys voisi edes vähän aueta.
Miten voitte ilmaista nuorellenne, että välitätte hänestä niin että hän kokisi välittämisen. Tottahan te välitätte lapsestanne, siitä kertoo jo rajojen asettaminen ja keskusteluun pyrkiminen, mutta nuori ei nyt niitä välittämiseksi koe.
Annapa erään äidin keroa muurinläpäisypyrkimyksistään samassa tilanteessa kuin te nyt olette:
Tyttö oli luisumassa kokonaan perheestä. En saanut oikein edes puheyhteyttä. Tajusin, että nyt minun on löydettävä kieli, jolla viestitän välittämistä. Jokaisena aamuna olin kotona, kun tyttö lähti kouluun. Laitoin hyvän aamupalan. Joskus panin lautaselle pienen suklaapalan, joskus lasin viereen pikkulapun, jossa toivotin hyvää kulupäivää. Emme puhelleet, olin omissa askareissani.
Olin tuolloin itse opiskelija. Joskus jouduin jäämään aamuluennoilta pois, mutta pidin tyttäreni asioita sillä hetkellä tärkeämpänä kuin omaa menestymistäni.
Iltapäivällä katsoin hänen lukujärjestyksestään, milloin hän tulee kotiin. Tulin itse kotiin niin että olin siellä hänen tulleessaan ja olin laittanut välipalan valmiiksi. Siihenkin pyrin laittamaan jotain sellaista, mistä hän pitää. En keksinyt mitään muuta yhteyden etsimisen kieltä kuin ruuan ja läsnäolon. Vähitellen keskusteluyhteyskin aukesi. Tyttö jätti arveluttavan seuran ja tilanne normalisoitui.
Vain rakkaus voi läpäistä muurin silloin kun se on muuttunut kivikovaksi. Mikä on se rakkauden kieli, jota teidän nuorenne ymmärtää? Miten voitte sanattomasti viestittää hänelle välittämistä ja sitä, että hän ja hänen elämänsä on teille tärkeä?