Lapset pelkäävät
“Kirjoitit joku viikko sitten siitä, että lasten pitäisi olla enemmän ulkona. Olen samaa mieltä, mutta meillä on ekaluokkalaisen kanssa pulmana se, että hän ei uskalla yksin kulkea edes kilometrin matkaa koulusta kotiin. Matkalla on pieni metsikkö ja sitä hän pelkää. aina on järjestettävä joku hakemaan tai kaveri jonka kanssa voi tulla. Muukin ulkonaolo on vastenmielistä paitsi meidän vanhempien kanssa”
Et kertonut tarkemmin, mistä pelko on saanut alkunsa. Onko ulkona tapahtunut joskus jotain? Onko koulumatkalla kiusattu tai peloteltu? Ehkä ei, koska et siitä mainitse.
Lapsesi vapautuu pelosta vain tottumalla pelon kohteeseen. Järkipuhe ja selittäminen ei auta, kun kyseessä on lapsen tunteissa oleva este. Olette tehneet ihan oikein, että olette nähneet vaivan siinä, että joku kulkee hänen kanssaan. Joka kerta hän huomaa, että mitään pelottavaa ei tälläkään matkalla tapahtunut.
Tänä päivänä lapsilla yllättävän paljon pelkoja. Jopa uutisten välittämä maailman kuva voi muodostua pienelle lapselle pelottavaksi. Hän ei osaa hahmotta välimatkoja. Siksi hän ajattelee että mitä tahansa pahaa voi tapahtua missä tahansa. Vaikka ihan kotipihan läheisyydessä. Jo onhan meillä pelottavia tapahtumia sattunut myös kotimaassa.
En yleensä suosittele maailman tapahtumien seuraamista alle kymmenvuotiaille. heidän maailmansa saa olla vielä huoleton lapsen maailma ja meidän aikuisten tehtävä on suojella heidät pelottavilta asioilta, joihin he eivät itse voi vaikuttaa.
Joittenkin lasten pelkoisuuden lähde on pelottavia elementtejä sisältävissä tietokonepeleissä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä kyvyttömämpi hän on erottamaan toden ja mielikuvituksen rajaa. Jännittävät pelit imaisevat helposti isommankin lapsen eläytymään peliin ja mielikuvat pelottavista asioista jäävät tunteina elämään lapsessa. Siksi pimeä, metsät tai muut tuntemattomat paikat saattavat herättää pelottavat mielikuvat eloon.
Vaikka lapsi itse ei olisikaan elänyt pelien maailmassa, voi joku toinen lapsi tuoda rajuja pelottavia elementtejä leikkeihin ja herkemmät lapset eläytyvät niihin helposti. En tietenkään tiedä, onko lapsesi peloilla joku tällainen tausta, se vaan tulee ensimmäiseksi mieleen, kun seuraa tämän päivän lapsia.
Meitä peloteltiin lapsena möröillä, kaivoukolla, näkillä yms. Pelot suojelivat vaaroilta. On harmi, jos lapsen maailmaan asettuu pelkoja sellaisiin kohteisiin, joita ei tarvitsisi pelätä. Silloin lapsen huoleton ja turvallinen maailma kaventuu ja elämässä kuluu paljon energiaa pelkojen välttämiseen ja hallitsemiseen.