Tasapaino kaverielämään

Tokaluokkalainen lapseni tulee koulusta kotiin, eikä jatka iltapäiväkerhoon. Hän ei myöskään jää hengailemaan koulun pihalle tai muualle luokkakavereiden kanssa, kuten hämmästyttävän moni tekee. Olen miettinyt, miten sekä tukea että rajata pienen koululaisen kaverikuvioita. Ymmärrän, että lapsi kaipaa ikätovereiden seuraa, mutta toisaalta näen hänen tarvitsevan kotia, perhettä, rauhaa ja hiljaisuuttakin. Illan harrastuksiin on mielestäni tarpeen valmistautua levähtämällä iltapäivällä. Itsekään en jaksa jatkuvaa kaverirallia, sillä kaipaan iltapäivän mittaan hengähdystauon pienempien sisarusten nukkuessa. Miten osaisin järjestellä kuviot kaikkia tyydyttävällä tavalla?

Minusta perheenne kuvio kuulostaa oikein hyvältä. Lapsellanne on koulussa kavereita. Iltapäivällä hän tulee kotiin ja saa tavallista kotiaikaa siellä. Välistä saatte olla kahden, kun pienemmät nukkuvat ja välitä hän saa seuraa sisaruksista. Jos lapsella on vielä illalla harrastuksia, sielläkin on kavereita.

Lapsella saattaa olla joku tai muutama kaveri, jota hän ehkä haluaisi tavata vapaa-ajalla. Siitä voitte sopia erikseen. Joskus kaveri tulee teille, tai lapsenne menee kaverin luo. Viikonloppunakin voi näitä tapaamisia järjestää, jos se viikolla tuntuu liian työläältä. Onhan hyvä, että lapsi joku kaveruussuhde pääsee syvenemään ystävyydeksi. Kaveriralli ei palvele tätä tarkoitusta.