Nukkuminen
Oletkos ajatellut, milloin päivä alkaa. Niin päivä. ”Aamusta tietenkin” laulettiinhan sitä lastenlaulussakin ”Hei, hei, sängystä pois, aamusta päivä alkaa”. Mutta eipäs alakaan. Päivä alkaa illasta. niin ainakin juutalaiset ajattelevat ja ellen pahasti erehdy niin Jumalakin ajattelee. Sanotaanhan Raamatun alkulehdillä useampaan kertaan; ”Tuli ehtoo ja aamu…..”
Se miten käymme nukkumaan ja nukumme, petaa meidän seuraavan päivämme. Joku minua tietävämpi on sanonut että maailman suurin velka on univelka. Se on kuulema suurempi kuin valtion velka. Vuosittain kuolee arviolta 24 000 ihmistä univajeen ja uupumuksen aiheuttamissa auto-onnettomuuksissa. Univelka saa ihmiset riitelemään, tekemään työtä alimittaisesti, äksyilemään ja ärtymään, kiukuttelemaan ja tuntemaan olon kurjaksi.
Olin vanhempainillassa, jossa kerrottiin, että kyseisen lukuvuoden teeman on riittävä yöuni. Teema on aiheellinen, sillä suomalaiset lapset ja nuoret potevat univajetta. Jatkuva keskusteluaihe vanhempain illoissa on, miten saisi lapset ja etenkin nuoret nukkumaan ajoissa. Jo reilun tunnin univaje vuorokaudessa vähentää viikossa unta yhden yöunen verran. Ei ihme että porukka on väsynyttä, kouluinnostus vähenee ja oppiminen heikkenee.
Retriiteissä käyneet ihmiset kertovat, että suurin este pitkään rukoukseen keskittymiselle on uupumus. Johan tuo näkyi opetuslapsissa Getsemanen puutarhassa. Kun Jeesus halusi heidän rukoilevan kanssaan, niin nämä ukkelit vain nukkuivat.
Kun kotonamme vielä asui lapsia ja nuoria, olimme erityisen tarkkoja aamunukkumisen kanssa. Minulle on ylivoimaista kestää sitä, että porukka nukkuu puolille päivin – kuulemma jotkut kaverit heräilevät vasta 3-4 aikaan iltapäivällä lomillaan. Ei tulisi kuuloonkaan meidän talossamme. Meillä oli aamu 10 nukkumisen rajana.
Yhden lapsen kaveri oli yökukkuja ja aamunukkuja ja samaa unirytmiä hän alkoi toteuttaa meilläkin yöpyessään. Hän tuli iltapäivällä yöpuvussa aamupalalle, kun me jo suunnittelimme päiväkahvia. Kun yritin selittää hänelle talon tapoja, hän totesi että eikös se ole sama milloin nukkuu, kunhan nukkuu tarpeeksi. Mitäs siihen sanot? Silloin sanoin: ”Kuule, Jumala tarkoitti yön nukuttavaksi ja päivän valvottavaksi, siksi meillä on pimeää ja valoisaa” ”Ai jaa, niinkö” hämmästeli tyttö ja käänsi rytmiään meillä ollessaan. Tosin yöpymiset meillä alkoivat harveta…liekö syynä tämä. Kuitenkin minulle itselleni tuo oli niin iso oivallus, että olen innoissani siitä vielä tänäkin päivänä.