Teini-ikää lähetyvät ja usko

Meillä on kolme lasta: 9-vuotiaat kaksospojat ja 13-vuotias tytär. Pojat tulevat vielä toisinaan mukanamme kirkkoon, vaikka monesti vastustavatkin sitä. Kirkossamme on messun aikana varhaisnuorten pyhäkoulu. Vanhinta lastamme emme ole enää muutamaan vuoteen saaneet mukaan.

Mikä olisi viisain tapa välittää uskoa ja hengellisiä asioita lapsille? Toivoisin, että lapsemme omaksuisivat kristillisen uskon, mutta pelkään että tahtomattamme rokotamme heidät uskoa vastaan. Toivon myös, että he voisivat kokea kristittyjen yhteyttä. Pitäisikö meidän tiukasti vaatia lapsiamme tulemaan mukaan kirkkoon tai johonkin hengelliseen tilaisuuteen vai suostua siihen, että he jäävät kotiin. Joskus lähdemme koko perhe, mutta sitä edeltää yleensä melkoinen suostuttelu ja voimia vievä vääntö. Mikä neuvoksi?

Usko elää vain vapaaehtoisuuden ilmapiirissä. Tyttärenne on iässä, jossa otetaan etäisyyttä vanhemmista. Kirkkoon lähdön vastustaminen on yksi muoto siitä. Toivottavasti hänellä on jotain omia juttuja seurakunnassa; kerhoa, kuoroa, retkiä, leirejä tai muita aktiviteetteja, jotka ovat hänestä mieluisia. Lapsi on hyvä juurruttaa johonkin omaan aktiviteettiin seurakunnassa ennen kymmentä ikävuotta. Silloin hän on oppinut tien sinne ja voi jatkaa omaa polkuaan senkin jälkeen kun häntä ei huvita enää lähteä vanhempien mukana.

Luuletko, että perheen yhteinen lähteminen onnistuisi esimerkiksi juhlapyhinä tai jos kirkossa tapahtuu jotain erityistä? Tarjoaako seurakuntanne palvelutehtäviä lapsille ja nuorille jumalanpalveluksessa?

Uskovien yhteyden kokemista voitte tarjota lapsillenne tapahtumissa joissa on ohjelmaa eri ikäisille. Moni perhe on kokenut hyvänä hengelliset kesäjuhlat ja avioliitto- tai perheleirit. Paljon hyvää palautetta on kuulunut myös joka kesä Himoksella järjestettävästä New Wine- tapahtumasta. Siellä eri ikäisille lapsille ja nuorille on järjestetty omat innostavat kanavansa. Monen perheen jälkikasvu vaatii, että seuraavanakin kesänä on lähdettävä tapahtumaan.

Eniten lapseen vaikuttaa se, miten isän ja äidin usko näkyy kodissa. Onko kotona hyvä olla? Osataanko siellä nauraa ja pitää hauskaa yhdessä? Kokeeko hän ehdotonta rakkautta töppäilyistään huolimatta? Asuuko vanhempien asenteissa aito kiinnostus lasta kohtaan ja armo? Vaikka lapsi nuoruudessa ottaisi etäisyyttä vanhemmistaan ja heidän uskostaan, palaa hän todennäköisesti takaisin, jos muisto vanhempien uskosta on myönteinen.