Kehitysmaiden resepti Suomelle

Luin Helsingin Sanomista jutun, jossa Suomessa asuvat kehitysmaista tulevat ihmiset ihmettelivät seuraavia asioita

– hyvinvointivaltion pahoinvointi

– avioerot, väkivalta, perhesurmat, nuorison innottomuus esim. koulunkäyntiin, nuorten eläköityminen

Toki murehdimme itsekin samoja asioita. Voisimme ottaa joissain sioissa mallia kehitysmaista, siis niistä, joita me itse avustamme nousemaan taloudellisesta surkeudesta.

– Meillä jotain sellaista, mikä teiltä puuttuu, he sanovat

– MUMMOT, läsnäolo, huolenpito, kun vanhemmat ovat töissä. Ei päivähoitoa. ja vaihtuvaa henkilökuntaa, lähi-ihmisten pysyvyys on taattu.

– TERVEHTIMINEN, sen opin Afrikassa. Siellä oli aikaa pysähtyä. Hävettää kun huikkaan tutulle kadulla ja kuljen ohi. KIIRE; KIIRE: Mihin?

– YHDESSÄ SYÖMINEN, siis jälleen kohtaaminen. Suomessa teini-ikäisistä 1/3 syö yhdessä perheen kanssa. Kuitenkin samaan pöytään istuminen on muutakin kuin vatsan täyttämistä. Se on välittämistä  ja yhteenkuulumista.

– VIERAANVARAISUUS, sitä olemme saaneet kokea siellä missä on aineellista köyhyyttä. Se on välittämistä ja arvostamista. Antaminen, huolta pitäminen. Sellainen tuo ilon ja siunauksen resepti ei ole uusi. Se oli tuttua meilläkin ennen. Elvytetään näitä. Mummot kehiin, tervehditään, syödään yhdessä ja avarretaan elämäämme vieraanvaraisuudella.

– eiköhän näissä ole agendaa vaikka presidentin syrjäytymisen ehkäisy työryhmille

Taas minun pitää jakaa elämänviisauksia, mitä Afrikka opettaa. Tyttären FB päivityksessä nimittäin kerrottiin, että hän oli työmatkalla afrikkalaisen nuoren miehen kanssa. Taisi olla korjausmies ammatiltaan. Tytär oli kysynyt mieheltä, mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Mies mietti ja vastasi:

– Kun on aikaa pysähtyä ja katsoa auringonlaskua

– Kun voi leikkiä lasten kanssa

– Kun voi auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua.