Mitä teen kateudelle?

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin kääritty epämiellyttävä olo. Se on puutteen tunne. Luulemme toisella olevan jotain hyvää, mitä itsellä ei ole.  Kadehtija kadehtii, vaikka toisen onni ei ole itseltä pois. Käskyissä varotetaan kateudesta: ”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta, vaimoa, palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasia äläkä mitään lähimmäisesi omaa” 2 Ms 20:17. Kaikkien kulttuurien sanalaskuissa kateus tuomitaan ja Danten Helvetissä kateelliset ovat kauimpana paratiisista.

Kateuden tausta

Kain toi kateuden maailmaan ja siitä lähtien jokainen ihminen on saanut siitä osansa.  Jos ihminen on jäänyt vaille rakkautta, hänessä nousee kateus toisen saamaa rakkautta ja huolenpitoa kohtaan. Lapsi haluaa juuri sen lelun, joka on toisen lapsen kädessä. Lapsuudessa koetut monet pettymykset ja tunne,  että muut saavat enemmän ja heistä pidetään enemmän, vahvistavat lapsessa tunnetta, että hän jää vähemmälle ja vaille. Lapsi herkistyy tarkkailemaan, milloin toiset onnistuvat paremmin. Kateus alkaa juurtua pysyväksi tunteeksi.

Kateus on kurja tunne. Se vie voimia ja elämästä ilon. Se kätketään, koska se ei ole salonkikelpoinen tunne. Kateus tulee esiin kiertotietä; pahan puhumisena tai  toisten vähättelemisenä. Kateus on sielun myrkky.  Psalmintekijä tunnistaa kateutensa ja aavistaa sen huonot seuraukset: ”Minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan luikahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan” Ps 73:25.

Syvällä kadehtijan sielussa asuu suunnaton jano tulla rakastetuksi

Kahdenlaista kateutta

Kateudella on myönteinen ja kielteinen puoli. Parhaimmillaan kateus herättää kilpailua ja saa ponnistelemaan omaksi parhaakseen. ”Kyllä minä vielä näytän, että pärjään”. Itseltä on hyvä kysyä, voinko tehdä jotain, että kadehtisin vähemmän.  Työtoverin menestyminen voi kannustaa opiskelemaan ja kehittämään itseämme. Väitetään, että pohjalaisessa kansanluonteessa on ripaus tätä puolta. Kun naapuri rakentaa taloonsa kahdeksan ikkunaa, täytyy meidän talossamme olla yhdeksän. 

Suomalaiselle kansanluonteelle kielteinen kateus on tyypillisempi. Pahimmillaan se saa aikaan vihaa ja halua vahingoittaa toista. Kateus on ulospäin pyrkivää sisäistä likaa. Siksi siitä on päästävä eroon, ettei se saastuta monia, mistä Hebr 12:15 varottaa.

Irti kateudesta

Hankalien tunteitten työstämisessä ensimmäinen askel on tunteen myöntäminen. Kateuden kohdalla se ei ole helppoa, koska se ei ole mitenkään esittelykelpoinen tunne. Kun katsomme kateuden tunnetta silmiin, nimeämme sen, otamme siitä vastuun. Voimme selvittää itsellemme, mitä kateuden tunteemme taustalla on. Mistä olen oppinut tunteen? Kuka on saanut enemmän? Mitä rakkautta vaille jäin? Kenelle olen kateellinen? Kateuden tunne kertoo siitä, mitä olemme jääneet vaille. Samalla se kertoo, mikä on tai olisi meille tärkeää.

Kerro jollekin, että olet kateellinen. Merkillistä, että tunteen myrkyllisyys ikään kuin lievenee. Itse ennakoin joskus mahdollista kateuden tunnetta ja sanon kateuden kohteelle: ”Minä olen sinulle melkein kateellinen”. Huomaan, että tunne laimenee. 

Kiitollisuus – kateuden vastavoima

Mitä jos katselisimme historiaamme uudesta näkökulmasta. Kuka on ollut sinulle hyvä? Kenelle olet kiitollinen? Kenelle voisit lähettää kiitoskirjeen? Mistä tänään voit olla kiitollinen?  Entä mistä voit olla Jumalalle kiitollinen? Ota todesta psalmintekijän sana ”Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”.

Mitä enemmän kiitollisuutta, sitä vähemmän kateutta mahtuu mieleemme.