Syrjitylle apua

“Ylä-asteella olevaa lastamme syrjitään. Hän on tunnollinen ja menestyy koulussa. Kavereita hän ei saa. Hän on aivan yksin välitunnit ja tunnit. Ryhmätyöt hän tekee yksin. Kukaan ei puutu asiaan. Opettajat eivät voi olla näkemättä ja huomaamatta.

Miksi kukaan ei auta? Eikö luokissa ole arjen ritareita, jotka nousevat puolustamaan kaikkein heikointa? Lapsemme ei anna lupaa puuttua asiaan”

Joskus myönteiset asiat aiheuttavat syrjimisen. menestyvä. Syrjitty ei tietenkään voi ymmärtää, että kiusaamisen taustalla voi olla kateus, vaan hän kuvittelee itsensä vialliseksi.

Syrjiminen ei lopu itsestään. Kiusaajat ovat tottuneet tilanteeseen eivätkä ehkä edes huomaa, että jotain on vialla. Kaverit ja opettaja voi tulkita, että yksin jäävä viihtyy yksinään, ellei hän itse kerro että hän haluaa tehdä ryhmätyöt muitten kanssa. Vanhemman on otettava yhteyttä opettajaan ja kyseltävä, onko koulussa huomattu lapsen olevan jatkuvasti yksin ja onko asialle tehtävissä jotain. 

Olennaista on se missä sävyssä vanhemmat ottavat yhteyttä opettajaan. Hyökkäys synnyttää puolustuksen, joka ilmenee vastahyökkäyksenä. Avunpyyntö synnyttää yleensä halua tulla rinnalle, kuunnella ja auttaa siinä missä voi.

Vanhempina voimme kysellä omilta lapsiltamme, onko luokassa joku ilman kaveria ja syrjitäänkö ketä. Joskus lapset eivät edes tule ajatelleeksi, miltä jostain ulkopuolelle jäävästä tilanne voi tuntua. Kotikeskusteluilla voimme ilmaista aikuisen yhteisvastuuta, välittämistä ja huolenpitoa koko luokkayhteisöstä ja auttaa omaa lasta tekemään voitavansa inhimillisemmän elämän puolesta.

Kirjeessä mainittu lapsi on onniteltava siinä suhteessa, että hänellä on vanhemmat, joille voi puhua omasta hädästä. Pahasta olosta kertominen on kätketty pyyntö: “Tehkää jotain. En selviä yksin.”. Se on sitä, vaikka puhe lopetettaisiin vetoomukseen, että asiasta ei saa kertoa kenellekään.