Isän onni
Istuin junan ravintolassa aamiaispöydässä. Lähelläni oli kaksi Helsinkiin messuille menevää pohjalaista miestä. En voinut välttyä kuulemasta vierustovereitteni juttelua.
– Ei oo sinua näkynyt pitkään aikaan golf-kentällä, toinen totesi
– Meillä kun on se neljävuotias nuorin lapsi siinä kotona, niin olen ajatellut olla nyt muutaman vuoden kotona ne vähät vapaa-ajat, jotka työltä jää. Tulen sitten aikanaan pojan kanssa yhdessä.
– Kyllä se on mukava vaihe, kun lapsia on vielä kotona, minulla on jo molemmat maailmalla.
– Siihen se viimeyönäkin tuli minun ja emännän väliin ja kokeili vuoronperään molempien hiuksia, että olemmeko siinä ja sitten nukahti. On se niin mukava kun se siihen viereen tulee, nuorempi miehistä jatkoi
– On se kyllä niin mukava, huokasi toinen ja minusta näytti, että hänen silmissään menneisyyden onnellisia muistoja tavoittava katse
Siinä kohdassa nielaisin tyhjää. Liituraitojen sisällä sykkii lämmin , lapsista välittävä sydän. Arvostin suuresti nuoremman isän valintaa viettää aikaansa perheensä kanssa. Eikä sitä tuntunut vanhempi isäkään paheksuvan. Uskon että nelivuotiaan isä oli löytäneen tyydytystä ja sisäistä iloa lapsensa kanssa olemisesta. Sille hän itsekin osasi antaa arvoa vaativan ja karun työelämän keskellä.
Luin samaisessa junassa pätkän erään maailmaa nähneen miehen tekstistä:
“Olen elämäni varrella istunut yhden jos toisenkin aamuyön tunnin kuuntelemassa ns. menestyneiden miesten itkua. Joskus on kyynel tirautettu naisten kataluudelle, mutta suurin murhe on sittenkin ollut masennus siitä, että yhteys lapsiin on menetetty aikanaan muitten kiireitten takia.
Nämä herrat eivät yleensä kadu huonoa elämää tai heikkoa luonnettaan, eivätkä kilpailijoille annettuja iskuja eivät välistävetoja politiikassa tai liike-elämässä. Ei, nuo miehet tahtoisivat takaisin vain menetetyt hetket lastensa kanssa silloin, kun lapset vielä olivat kasvavassa iässä.
– Niin paljon jäi tekemättä ja niin paljon sanomatta, mies kuiskaa ja puristaa tuskaisesti lasiaan edustussaunan hämärässä“
Onniteltavia ne isät, joilla lapset ovat vielä lähellä. Onniteltavia ne lapset, joitten isien yksi onnellisuuden aihe on lapsen kosketus ja lapsen läheisyys. Siinä on elämän voimaa molemmille.
Mutta entä jos isä ja lapsi asuvat eri osoitteissa? Silloinkin isä voi täyttää isän tehtävän olemalla läsnä lapsen elämässä välimatkasta huolimatta. Eräs isä kertoi soittavansa äidin luona asuvalle lapselleen joka ilta tiettyyn aikaan. Puhelimessa kerrotaan päivän kuulumiset, huomisen suunnitelmat, ilot ja huolet ja toivotetaan hyvää yötä.
On se vaan metkaa ja kummallistakin, että tutkimusten mukaan isän kiinnostus ja kannustus on lapselle merkittävämpää kuin äidin antama huomio….isän tytöt ja isän pojat – onnenmyyrät.