Jokailtainen hässäkkä
”Haluaisimme kuulla, miten lasten nukkumaanmenon saisi mukavaksi ja rauhalliseksi. Tuntuu. että illasta toiseen saa jatkuvasti hoputtaa. Ideat alkaa olla käytetty loppuun”
Olisi mukava, jos aina voisimme olla kivoja vanhempia ja innostavasti ja hauskasti houkutella lapsia tekemään sellaista, mikä heille ei aina ole mieluisaa. Lapsi joutuu jo pienestä oppimaan, että kaikki elämässä ei ole mukavaa, jotkut asiat on vain tehtävä, huvitti tai ei.
Nukkumaanmenorituaaleissa on olennaista selkeys. Ensin annetaan ennakkovaroitus ja sitten aikuinen kerää voimansa ja ryhtyy toiminnanjohtajaksi. Yhdessä käydään pesulla ja pisulla, syödään iltapala ja korjataan päivän leikit pois. Vanhemman ei tarvitse hätääntyä, vaikka välillä kuuluisi vastalauseita ja lapsi aikoisi eksyä sivupoluille. Aikuisen tehtävä edetä määrätietoisesti sitä hetkeä kohti, jolloin ollaan valmiita menemään sänkyyn.
Kun on päästy vuoteeseen , silloin on hyvä asettaa tavoitteeksi rauhallisuus ja se, että illan viimeisistä hetkistä jäisi tunneilmapiiriltään turvallinen ja hyvä muisto lapsen uniin. Lapsi oppii kyllä perheen elämäntavan, jos aikuisina olemme siinä johdonmukaisia, emmekä pelkää tuottaa pettymyksiä lapselle hänen keksiessään yhä uusia viivytyksiä. Palkinnoksi hän saa vuoteen vierellä viipyvän isän tai äidin, jolla on tietty kiireetön aika käytettävissä läsnäoloon yhteisessä iltahetkessä ennen valojen sammumista.
Jos seurustelevat parit kyselisivät neuvoja ja kuuntelisivat niitä, näistä kahdesta varottaisin, niin iso osa perheitten sisäisestä kärsimyksestä liittyy näille alueelle. Se on kärsimystä, jota on vaikea poistaa, koska sairaalloinen mustasukkaisuus ja alkoholiriippuvuus ovat hankalasti parannettavia vaivoja. Niitten paranemiseen tarvitaan oireen kantajan sataprosenttinen halu parantua. Kuitenkaan hän ei yleensä ongelmaa tunnista tai myönnä. Avunhakijana on useimmiten.