Lapset kirkkoon

”Hätäännyin huomatessani, että lapsemme eivät oikeastaan koskaan ole käyneet kirkossa  vanhempiensa kanssa. Nyt koululaisemme ei ole halukas lähtemään. Pikkuveljeä taas en oikein uskalla ottaa kanssani, kun en tiedä pysyykö hän paikoillaan. Kuitenkin toivoisin, että lapsemme saisivat kokemuksia kirkossa käymisestä, olemmehan me vanhemmatkin joskus omien vanhempien kanssa kirkossa käyneet. Kun joskus harvoin lähden kirkkoon esim joulun alla, on helpompi lähteä ilman lapsia, mutta menevätkö otolliset lähtemisen vuodet ohi huomaamatta ja lapset  joutuvat rakentamaan elämäänsä köyhemmistä aineksista kuin me aikuiset aikanamme?”

Otolliset vuodet menevät tosiaan äkkiä ohi, ellet tartu käsillä olevaan hetkeen. Oletko huomannut, että joulun aikaan kirkoissa on paljon lapsia. Silloin sinne on helpompi houkutella isompaakin lasta, kun voit kertoa siellä olevan muitakin hänen iäisiään.

Kyllä voit joskus sanoa koululaisellesi; nyt menemme kirkkoon koko perhe. Lähdettehän mummolaan ja kyläänkin. Jotkut asiat voivat kuulua perheen perinteisiin ja sillä siisti. Jos pelkäät pikkuveljen liikkuvaisuutta,  asetu hänen kanssaan keskelle penkkiä ja mieluummin mahdollisimman eteen kirkossa. Jos istut takana, hän ei näe mitään ja pitkästyy, jos istut penkin päässä, on vaeltamisen houkutus ylivoimainen. Jos kiukkukohtaus sittenkin yllättää, pääset kyllä lapsesi kanssa eteiseen istuitpa missä tahansa.

. Kokemuksesta tiedän, että  kirkossa käyminen pienten lasten kanssa on joskus hikistä hommaa. Oma keskittyminen voi olla tipotiessään ja sen sijalla jännittämistä ja harmistumista lasten käyttäytymisestä. Tämän päivän lapset eivät  istu hiljaa kuin kynttilät .He eivät myöskään koskaan opi kirkossa ja muissa yleisissä tilaisuuksissa käyttäytymistä, elleivät vanhemmat heitä siihen opeta ja totuta. Tarhan, kerhon ja koulun lapsiryhmät ovat liian isoja yksilölliseen opetukseen. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat oikeita  kotiopettajia.

Suren tosi paljon sitä, että parin vuosikymmenen aikana lapset ovat havaintoni mukaan vähentyneet kirkoista. Iloitsen aina jokaisesta vanhemmasta ja isovanhemmasta, jonka tulee yhdessä lapsen kanssa kirkkoon. He ovat tarjoamassa lapselle arvokasta kokemusta ja perintöä. Jos kirkkotietä ei opita lapsena, harvemmin sinne löytyy tie myöhemminkään.

”Sallikaa lasten tulla” sanoi Jeesus Vapahtaja aikuisille, jotka  närkästyivät siitä, että lapset veivät  huomiota Jeesuksen läheisyydessä. Meidän muiden kirkkovieraitten on turha käyttää energiaamme lasten äänistä ja liikkeestä närkästymiseen.  Lasten vanhemmat kyllä harmistuvat  siitä ihan riittävästi. Annetaan myötätuntomme niille, jotka jaksavat tuoda lapsensa kirkkoon.

Lämmöllä muistan itse niitä lähimmäisiä, jota etsivät taskuistaan ja käsilaukuistaan viihdykettä lähellään olevalle vieraalle lapselle. Kiitos vielä kerran teille kaikille.

Tavataan joulukirkossa isot ja pienet. Siellä voi yllättäen löytyä sydämen joulu.